Työt navetassa alkavat

Maanantaina Spekin kanssa mentiin hiukan takapakkia. Oli hieman tuulinen päivä, joten se ilmeisesti pelästyi tuulta. Kun yritin mennä selkään, se yrittikin hypätä pakoon. Spekin käsittelyn jälkeen treenailtiin Freyrin kanssa. Ann juoksutti sen ensin ja sen jälkeen menin selkään. Liinassa laukkasin Freyrillä ja pysyin hyvin kyydissä pitämällä kiinni ”kauhukahvasta”, joka on satulan edessä oleva hihna. Kun se nosti laukan, tuntui kuin sen perä olisi lähtenyt alta. Kiihdyttäessään laukkaan sen takaosa laski alemmas ja hevonen oli kuin lentoon lähdössä. Kävimme myös Snæfinnurilla ja Kveđjalla lenkin. Ja teimme hevosenkengille telineen tallin seinälle. Nyt niitä ei enää tarvitse säilyttää ämpäreissä, vaan ne ovat helposti saatavilla ja siististi esillä. Hannaa hakiessamme kävimme viemässä roskia kaatopaikalle, jossa teimme hienon löydön. Joku oli heittänyt pois lähes ehjän kuumavesi altaan. Illalla kävimme hakemassa sen sieltä ja nyt se odottelee pihalla pienten reikien paikkausta. Illalla kävimme Selfossissa.

Tiistaina aamusta kävimme Kveđjalla ja Snæfinnurilla ratsastamassa lenkin ja treenailimme Spekin kanssa tallissa selkään nousua. Ratsastuslenkin jälkeen Ann kengitti Snæfinnurin ja samalla minä järjestelin hevosenkenkiä koon mukaan järjestykseen. Mittasin kengän leveyden, jolloin sain selville sen koon ja laitettua samankokoiset aina yhteen paikkaan. Illalla ratsastelimme pihassa. Hanna ratsasti Lilla Trúlla ja minä Klukalla. Ann juoksutti Freydísin. Aluksi menimme pihatietä edes takaisin ja treenailin Klukan kanssa pysähdyksiä ja se pysähtyikin todella hienosti istunnalla. Lopuksi menimme vielä kentällä ja Hanna kokeili Klukkaa kun se tölttää.

Keskiviikkona aloitin työt naapuritilalla, Bjarnilla. Tilalla on Lelyn lypsyrobotti ja pihatto. Lehmiä on vähän yli kolmekymmentä ja siihen nuorkarja päälle. Lehmät pääsevät päivisin ulos ja saavat vapaasti kulkea joko sisällä tai ulkona laitumella. Minun silmääni lehmät näyttävät hauskan ja erikoisen värisiltä sillä suurin osa niistä on raidallisia. Osa on myös vaalean ruskean värisiä. Ne ovat siis todella erivärisiä kuin lehmät Suomessa. Lehmät ovat kooltaan melko samankokoisia kuin suomalaisetkin alkuperäisrodut. Toki joukossa on myös muutamia isompia yksilöitä. Ensimmäisen päivän oli Bjarnin siskon Annan kanssa navetassa, koska Bjarni oli pellolla tekemässä heinää. Minulle puhutaan islantia ja englantia sekaisin. Englanninkielen taitoni ei todellakaan ole mikään hyvä, mutta ihan hyvin olen pärjännyt. Olen oppinut joitakin islanninkielisiä sanojakin, kun kuulen kieltä jatkuvasti. Bjarni opettaa minulle kokoajan kaikkien asioiden ja esineiden nimiä islanniksi ja vastaavasti minä opetan miten jokin asia sanotaan suomeksi. Yleensä menen lukkoon, kun minun pitäisi alkaa puhumaan englantia tai jotain muuta vierasta kieltä, mutta nyt niin ei ole kuitenkaan käynyt. Kun muutkaan eivät osaa kieltä täydellisesti ja puhuvat minulle kokoajan niin tuntuisi tyhmältä olla vaan hiljaa. Välillä tosin tuntuu että pää halkeaa siitä vieraankielen määrästä. On todella raskasta kokopäivän ajan kääntää päässään sanat ja miettiä mitä mikäkin sana tarkoittaa. Koko päivä sujui ihan hyvin, enkä jännittänytkään paljoa. Päivä kului miltei kokonaan navetan pesemiseen ja siivoamiseen. Navetassa oli myös todella söpöjä kissanpentuja. Ne olivat vain n. 5-6 päivää vanhoja. Illalla kävimme ratsastuslenkin. Minä menin Kveđjalla ja Ann Snæfinnurilla.

Torstaina aamusta totutettiin hiehoja käymään robotilla ja annettiin vasikoille maito. Muutama lehmä piti ajaa robotille, koska katsottuamme koneelta huomasimme, etteivät ne olleet käyneet lypsyllä. Aamukahvin jälkeen lähdimme Bjarnin kanssa traktorilla kohti lähipeltoa. Sain ajaa traktorilla ja siirtää sillä paaleja. Vanha fiat oli hieman erilainen ajettava, kuin mihin olen tottunut. Vähän ajan ajon jälkeen alkoi kuitenkin sujua hyvin. Bjarni laittoi kärryn traktorin perään ja sain kokeilla peruuttaa sillä. Se olikin todella vaikeaa, sillä kärryssä oli neljä rengasta takana ja neljä edessä. Lisäksi paalikärryn lava liikkui ja oli todella vaikea seurata mihin päin kärry meni. Tuntui turhauttavalta, kun en saanut kärryä menemään sinne minne halusin. Bjarni kuitenkin hyvin neuvoi miten kuuluisi kääntää ja miten saa kärryn kääntymään oikeaan suuntaan. Kun olin aikani kärryn kanssa käännellyt, Bjarni vei minut paalien luo ja näytti miten paalin muovi piti kääntää, jottei se lerpata. Paaleja oli sillä pellolla n. 150 ja käänsin niistä lerpattavat muovin reunat muovin alle. Sää oli aivan mahtava ja hommakin oli oikein kiva. Illalla kävimme ratsastuslenkin. Minä ratsastin Klukalla ja Ann Lilla Trúlla ja kädessä olivat Freydís, Speki ja Freyr.

Perjantaina menin ratsastaen töihin. Aiemmin Ann oli vienyt minut autolla, mutta tänä aamuna päätimme kokeilla mennä ratsastamalla. Minä ratsastin Kveđjalla ja Ann tuli mukaan Snæfinnurilla ja katsottiin kuinka onnistuu. Snæfinnurin pientä temppuilua lukuun ottamatta matka meni hyvin. Kveđja jätettiin Bjarnilla talliin päiväksi. Navetassa robotissa oli jotain vikaa eikä myöhässä olleita lehmiä voinut katsoa. Niitä ei siis ajettu lypsylle. Vein vasikoille maidon ja otimme kipeän lehmän parteen pihattoon, jotta se saatiin lypsettyä erillislypsimellä. Sillä on vetimissä jokin sairaus, jota ei tiedetä mikä se on, mutta suurimmat maidot saatiin lypsettyä ja lehmä kuljetettiin ruokanappuloiden avulla takaisin sairaskarsinaan. Aamukahvin jälkeen minä aloin pestä navetan käytäviä ja Bjarni meni kuljettamaan paaleja. Siivosin ja pesin myös maitohuoneen. Iltapäivällä pääsin paalaamaan ja muovittamaan. Bjarni ajoi paalauskonetta ja teki paalit ja minä seurasin vierestä. Kun aloimme muovittamaan, Bjarni näytti miten se tapahtuu ja sen jälkeen minä sain ajaa vanhaa casea ja muovittaa paalit. Homma ei ollut mitenkään vaikea. Piti vain muistaa tehdä monta asiaa. Muutamaa paalia tarvitsi hiukan käännellä ennen kuin ne saatiin koneen kyytiin, mutta sekään ei tuottanut ongelmaa. Oli kiva peruuttaa muovituskoneen kanssa kun kone meni juuri sinne minne halusin ja sain Bjarnilta kehuja, että peruutan hyvin. Kun työpäivä oli ohi Ann tuli Lilla Trún kanssa hakemaan minua ja laitoin Kveđjan kuntoon. Kotimatka sujui hyvin. Ann oli päivällä ottanut Klukalta ja Freydísiltä kengät pois ja päästimme ne oriin luo. Nyt liikutettavia hevosia on enää viisi, sillä Bónus lähti keskiviikkona teuraaksi. Liikutettavia ovat enää Snæfinnur, Kveđja, Speki, Freyr ja Lilla Trú.

Lauantaina kävimme Selfossissa, sillä perjantai-iltana netti lakkasi toimimasta. Vodafonen liike ei kuitenkaan ollut auki, joten emme saaneet uutta langattoman netin modeemia. Koko viikonloppu ollaan siis ilman nettiä. Illalla meidän piti mennä katsomaan paikallisia hevoskilpailuja, joissa Anin piti olla tuomarina. Tiedonkulkuongelmista johtuen tieto ei ollut kuitenkaan tullut perille asti ja vasta kisoissa paikan päällä Anille tultiin kertomaan, ettei hän olekaan tuomarina. Jäimme kuitenkin katsomaan kilpailuja vähäksi aikaa. Seurasimme hetken aikaa gæđingakeppni-kilpailuosiota.

Sunnuntaina aloitettiin Freyrin liikutuksella. Juoksutuksen jälkeen menin sen selkään. Aluksi harjoiteltiin käännöksiä, jotka sujuvat jo paljon paremmin. Liinassa myös vähän laukkasimme. Hanna meni Freyrin selkään, sen jälkeen kun olin vähän aikaa mennyt sillä. Kun Freyr oli liikutettu, lähdimme toisten hevosten kanssa lenkille. Minä menin Kveđjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla Speki kädessä. Speki ei ole aiemmin ollut suoraan kädessä käsihevosena, vaan se on aina ollut jossain toisessa käsihevosessa kiinni. Hienosti kuitenkin meni. Toimme myös neljä kottikärryllistä kiviä kiviaitaan ja muuri alkaakin jo näyttää hienolta, kuten kuvasta näkyy. Tässä kohtaa kiviaitaa ei ollut yhtään rakennettua aiemmin, joten kokomuuri on saatu aikaiseksi tänä kesänä ja toisella puolen pihaa on muuria vielä vähän lisää tehtynä. Illemmalla teimme tallissa kaikkia pieniä hommia. Minä järjestelin hevosenkenkiä ja irroitin niistä nauloja. Kiinni ruostuneiden naulojen irroittaminen ei ollut helppoa, mutta kun löysin oikean taktiikan homma alkoi sujua. Samalla kun minä hääräsin kenkien kanssa, Ann toteutti ideoimamme harjalaatikon kiinnityssysteemin. Nyt laatikko on hienosti kiinnitetty kanakopin seinään eikä harjoja tarvitse enää kumartua ottamaan lattialla olevasta laatikosta. Ylimääräisiä hevostenkenkiäkin tuli samalla hyödynnettyä ja nyt harjalaatikon saa halutessaan nostettua alas.