Maanantaina
Spekin kanssa mentiin hiukan takapakkia. Oli hieman tuulinen päivä, joten se
ilmeisesti pelästyi tuulta. Kun yritin mennä selkään, se yrittikin hypätä
pakoon. Spekin käsittelyn jälkeen treenailtiin Freyrin kanssa. Ann juoksutti
sen ensin ja sen jälkeen menin selkään. Liinassa laukkasin Freyrillä ja pysyin
hyvin kyydissä pitämällä kiinni ”kauhukahvasta”, joka on satulan edessä oleva
hihna. Kun se nosti laukan, tuntui kuin sen perä olisi lähtenyt alta.
Kiihdyttäessään laukkaan sen takaosa laski alemmas ja hevonen oli kuin lentoon
lähdössä. Kävimme myös Snæfinnurilla ja Kveđjalla lenkin. Ja teimme
hevosenkengille telineen tallin seinälle. Nyt niitä ei enää tarvitse säilyttää
ämpäreissä, vaan ne ovat helposti saatavilla ja siististi esillä. Hannaa
hakiessamme kävimme viemässä roskia kaatopaikalle, jossa teimme hienon löydön.
Joku oli heittänyt pois lähes ehjän kuumavesi altaan. Illalla kävimme hakemassa
sen sieltä ja nyt se odottelee pihalla pienten reikien paikkausta. Illalla
kävimme Selfossissa.
Tiistaina aamusta
kävimme Kveđjalla ja Snæfinnurilla ratsastamassa lenkin ja treenailimme Spekin
kanssa tallissa selkään nousua. Ratsastuslenkin jälkeen Ann kengitti
Snæfinnurin ja samalla minä järjestelin hevosenkenkiä koon mukaan
järjestykseen. Mittasin kengän leveyden, jolloin sain selville sen koon ja
laitettua samankokoiset aina yhteen paikkaan. Illalla ratsastelimme pihassa.
Hanna ratsasti Lilla Trúlla ja minä Klukalla. Ann juoksutti Freydísin. Aluksi
menimme pihatietä edes takaisin ja treenailin Klukan kanssa pysähdyksiä ja se
pysähtyikin todella hienosti istunnalla. Lopuksi menimme vielä kentällä ja
Hanna kokeili Klukkaa kun se tölttää.
Keskiviikkona
aloitin työt naapuritilalla, Bjarnilla. Tilalla on Lelyn lypsyrobotti ja
pihatto. Lehmiä on vähän yli kolmekymmentä ja siihen nuorkarja päälle. Lehmät
pääsevät päivisin ulos ja saavat vapaasti kulkea joko sisällä tai ulkona
laitumella. Minun silmääni lehmät näyttävät hauskan ja erikoisen värisiltä
sillä suurin osa niistä on raidallisia. Osa on myös vaalean ruskean värisiä. Ne
ovat siis todella erivärisiä kuin lehmät Suomessa. Lehmät ovat kooltaan melko
samankokoisia kuin suomalaisetkin alkuperäisrodut. Toki joukossa on myös
muutamia isompia yksilöitä. Ensimmäisen päivän oli Bjarnin siskon Annan kanssa
navetassa, koska Bjarni oli pellolla tekemässä heinää. Minulle puhutaan
islantia ja englantia sekaisin. Englanninkielen taitoni ei todellakaan ole
mikään hyvä, mutta ihan hyvin olen pärjännyt. Olen oppinut joitakin
islanninkielisiä sanojakin, kun kuulen kieltä jatkuvasti. Bjarni opettaa
minulle kokoajan kaikkien asioiden ja esineiden nimiä islanniksi ja vastaavasti
minä opetan miten jokin asia sanotaan suomeksi. Yleensä menen lukkoon, kun
minun pitäisi alkaa puhumaan englantia tai jotain muuta vierasta kieltä, mutta
nyt niin ei ole kuitenkaan käynyt. Kun muutkaan eivät osaa kieltä täydellisesti
ja puhuvat minulle kokoajan niin tuntuisi tyhmältä olla vaan hiljaa. Välillä
tosin tuntuu että pää halkeaa siitä vieraankielen määrästä. On todella raskasta
kokopäivän ajan kääntää päässään sanat ja miettiä mitä mikäkin sana tarkoittaa.
Koko päivä sujui ihan hyvin, enkä jännittänytkään paljoa. Päivä kului miltei
kokonaan navetan pesemiseen ja siivoamiseen. Navetassa oli myös todella söpöjä
kissanpentuja. Ne olivat vain n. 5-6 päivää vanhoja. Illalla kävimme
ratsastuslenkin. Minä menin Kveđjalla ja Ann Snæfinnurilla.
Torstaina aamusta
totutettiin hiehoja käymään robotilla ja annettiin vasikoille maito. Muutama
lehmä piti ajaa robotille, koska katsottuamme koneelta huomasimme, etteivät ne
olleet käyneet lypsyllä. Aamukahvin jälkeen lähdimme Bjarnin kanssa traktorilla
kohti lähipeltoa. Sain ajaa traktorilla ja siirtää sillä paaleja. Vanha fiat
oli hieman erilainen ajettava, kuin mihin olen tottunut. Vähän ajan ajon
jälkeen alkoi kuitenkin sujua hyvin. Bjarni laittoi kärryn traktorin perään ja
sain kokeilla peruuttaa sillä. Se olikin todella vaikeaa, sillä kärryssä oli
neljä rengasta takana ja neljä edessä. Lisäksi paalikärryn lava liikkui ja oli
todella vaikea seurata mihin päin kärry meni. Tuntui turhauttavalta, kun en
saanut kärryä menemään sinne minne halusin. Bjarni kuitenkin hyvin neuvoi miten
kuuluisi kääntää ja miten saa kärryn kääntymään oikeaan suuntaan. Kun olin
aikani kärryn kanssa käännellyt, Bjarni vei minut paalien luo ja näytti miten
paalin muovi piti kääntää, jottei se lerpata. Paaleja oli sillä pellolla n. 150
ja käänsin niistä lerpattavat muovin reunat muovin alle. Sää oli aivan mahtava ja
hommakin oli oikein kiva. Illalla kävimme ratsastuslenkin. Minä ratsastin
Klukalla ja Ann Lilla Trúlla ja kädessä olivat Freydís, Speki ja Freyr.
Perjantaina menin
ratsastaen töihin. Aiemmin Ann oli vienyt minut autolla, mutta tänä aamuna
päätimme kokeilla mennä ratsastamalla. Minä ratsastin Kveđjalla ja Ann tuli
mukaan Snæfinnurilla ja katsottiin kuinka onnistuu. Snæfinnurin pientä
temppuilua lukuun ottamatta matka meni hyvin. Kveđja jätettiin Bjarnilla
talliin päiväksi. Navetassa robotissa oli jotain vikaa eikä myöhässä olleita
lehmiä voinut katsoa. Niitä ei siis ajettu lypsylle. Vein vasikoille maidon ja
otimme kipeän lehmän parteen pihattoon, jotta se saatiin lypsettyä
erillislypsimellä. Sillä on vetimissä jokin sairaus, jota ei tiedetä mikä se on, mutta suurimmat maidot saatiin lypsettyä ja lehmä kuljetettiin ruokanappuloiden
avulla takaisin sairaskarsinaan. Aamukahvin
jälkeen minä aloin pestä navetan käytäviä ja Bjarni meni kuljettamaan paaleja.
Siivosin ja pesin myös maitohuoneen. Iltapäivällä pääsin paalaamaan ja
muovittamaan. Bjarni ajoi paalauskonetta ja teki paalit ja minä seurasin
vierestä. Kun aloimme muovittamaan, Bjarni näytti miten se tapahtuu ja sen
jälkeen minä sain ajaa vanhaa casea ja muovittaa paalit. Homma ei ollut
mitenkään vaikea. Piti vain muistaa tehdä monta asiaa. Muutamaa paalia tarvitsi
hiukan käännellä ennen kuin ne saatiin koneen kyytiin, mutta sekään ei
tuottanut ongelmaa. Oli kiva peruuttaa muovituskoneen kanssa kun kone meni
juuri sinne minne halusin ja sain Bjarnilta kehuja, että peruutan hyvin. Kun
työpäivä oli ohi Ann tuli Lilla Trún kanssa hakemaan minua ja laitoin Kveđjan
kuntoon. Kotimatka sujui hyvin. Ann oli päivällä ottanut Klukalta ja
Freydísiltä kengät pois ja päästimme ne oriin luo. Nyt liikutettavia hevosia on
enää viisi, sillä Bónus lähti keskiviikkona teuraaksi. Liikutettavia ovat enää
Snæfinnur, Kveđja, Speki, Freyr ja Lilla Trú.
Lauantaina
kävimme Selfossissa, sillä perjantai-iltana netti lakkasi toimimasta. Vodafonen
liike ei kuitenkaan ollut auki, joten emme saaneet uutta langattoman netin modeemia.
Koko viikonloppu ollaan siis ilman nettiä. Illalla meidän piti mennä katsomaan
paikallisia hevoskilpailuja, joissa Anin piti olla tuomarina.
Tiedonkulkuongelmista johtuen tieto ei ollut kuitenkaan tullut perille asti ja
vasta kisoissa paikan päällä Anille tultiin kertomaan, ettei hän olekaan
tuomarina. Jäimme kuitenkin katsomaan kilpailuja vähäksi aikaa. Seurasimme
hetken aikaa gæđingakeppni-kilpailuosiota.
Sunnuntaina aloitettiin
Freyrin liikutuksella. Juoksutuksen jälkeen menin sen selkään. Aluksi
harjoiteltiin käännöksiä, jotka sujuvat jo paljon paremmin. Liinassa myös vähän
laukkasimme. Hanna meni Freyrin selkään, sen jälkeen kun olin vähän aikaa
mennyt sillä. Kun Freyr oli liikutettu, lähdimme toisten hevosten kanssa
lenkille. Minä menin Kveđjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla Speki
kädessä. Speki ei ole aiemmin ollut suoraan kädessä käsihevosena, vaan se on aina
ollut jossain toisessa käsihevosessa kiinni. Hienosti kuitenkin meni. Toimme
myös neljä kottikärryllistä kiviä kiviaitaan ja muuri alkaakin jo näyttää
hienolta, kuten kuvasta näkyy. Tässä kohtaa kiviaitaa ei ollut yhtään
rakennettua aiemmin, joten kokomuuri on saatu aikaiseksi tänä kesänä ja
toisella puolen pihaa on muuria vielä vähän lisää tehtynä. Illemmalla teimme
tallissa kaikkia pieniä hommia. Minä järjestelin hevosenkenkiä ja irroitin
niistä nauloja. Kiinni ruostuneiden naulojen irroittaminen ei ollut helppoa,
mutta kun löysin oikean taktiikan homma alkoi sujua. Samalla kun minä hääräsin
kenkien kanssa, Ann toteutti ideoimamme harjalaatikon kiinnityssysteemin. Nyt
laatikko on hienosti kiinnitetty kanakopin seinään eikä harjoja tarvitse enää
kumartua ottamaan lattialla olevasta laatikosta. Ylimääräisiä hevostenkenkiäkin
tuli samalla hyödynnettyä ja nyt harjalaatikon saa halutessaan nostettua alas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti