Neljäs viikko navetassa :)

Maanantaina menin töihin Kveðjalla. Sen kanssa on edistytty todella hyvin. Tölttiä ei ole vielä löytynyt, mutta treenailtu on ahkerasti. Kun käynnistä pyytää eteen ja pidättää samalla, tulee jo askellusta, joka ei ole käyntiä, muttei raviakaan. Kveðja menee todella hienosti yksinään maastossa. Se myös reagoi hyvin apuihin ja tuntumaa suuhunkin pystyy jo hyvin ottamaan. Kun tulin, Kveðjan kanssa oli käyty joitakin kertoja maastossa, muttei paljoa. Kuitenkaan hevonen ei säiky mitään jalkojen vierestä lentäviä lintuja tai autoja, mikä on hyvä. On hienoa huomata kuinka nuori hevonen reagoi niin hienosti istunta-apuihin ja pohkeella vain pieni merkki riittää. Edistystä on kiva seurata. Ainoa ongelma sen kanssa on ollut ovista kulkeminen. Tallin ovesta kulkemista on jouduttu treenaaman joka paikassa. Aamulla jouduimme menemään Bjarnilla talliin toisesta ovesta, sillä Kveðja ei suostunut kävelemään millään pääovesta sisään. Sitten tultiin tallista jälleen ulos ja harjoiteltiin. Lopulta kulkeminen onnistuikin hyvin. Navetassa tehtiin kaikki perushommat ja sen jälkeen mentiin ajamaan paaleja. Minä ajoin casella ja Bjarni fiiatilla. Ajoin kärry perässä pellolle ja Bjarni kuormasi kärryn täyteen paaleja. Sillä välin minä merkkasin paaleihin Spray maalilla miltä pellolta ne ovat. Ensimmäisen pellon paaleihin tehtiin R ja toisen pellon paaleihin V-kirjain. Kirjaimet tulivat sen mukaan, mikä oli minkäkin lohkon nimi. Iltapäivällä Ann ja Hanna tulivat vastaan Snæfinnurin, Spekin, Freyrin ja Lilla Trún kanssa ja ratsastimme lenkin.

Tiistaina menin töihin Kveðjalla ja tallin ovesta päästiin ongelmitta sisään. Navetassa juotin vasikat ja siirtelin ne oikeille paikoilleen. Bjarni oli rankentanut vasikkakarsinaan väliseinän, joka jakoi vasikat kahtia. Nyt vasikat ovat rinnakkain kolmessa eri ryhmässä. Ryhmät helpottavat vasikoiden juottoa huomattavasti, sillä osa vasikoista osaa juoda suoraan ämpäristä ja osa juo tuttiämpäristä. Nyt kaksi ryhmää osaa juoda ämpäristä ja muut
 juotetaan tuttiämpärillä. Ryhmä jako on sopiva, sillä n. 4 vasikan päätä mahtuu yhteen ämpäriin juomaan samanaikaisesti ja tuttiämpäreitä on vain 5. Kun vasikat oli juotettu ajoin myöhässä olevat lehmät lypsylle ja siivosin navetan. Iltapäivällä Ann ja Hanna tulivat vastaan, kun pääsi töistä. Ann ratsasti Snaffella ja käsihevosina olivat Speki ja Freyr, Hanna ratsasti Lilla Trúlla. Ratsastimme lenkin ja kotipihassa päätimme vielä treenata Freyrin kanssa. Aluksi Hanna kokeili pitää Freyriä käsihevosena suoraan kädessä ja ongelmia ei ollut. Satuloinnin jälkeen minä menin Freyrin selkään ja Ann otti sen käsihevoseksi. Menimme tienpäähän ja takaisin ja hienosti meni. Se oli Freyrin ensimmäinen kerta maastossa ratsastajan kanssa.

Keskiviikkona sää oli kamala. Aamusta ilma oli vielä ok, mutta iltapäivällä tuuli todella paljon ja tuulenpuuskat olivat myrskylukemissa. Auton ovia ei voinut avata kerralla ja ovesta piti pitää kiinni, ettei tuuli tempaise sitä irti. Lisäksi vielä satoi vettä. Ann, minä, Hanna ja hänen kaverinsa menimme Reykjavikiin. Siellä kiertelimme kaupoissa ja näin millaista Islannin pääkaupungissa on. Pääsin siis tutustumaan paikalliseen kulttuuriin. Kävimme myös Suomi kaupassa, jonka nimi oli Suomi PRKL. Islantilaiset eivät varmaankaan ymmärrä, mistä tuo on lyhenne, mutta näin omaan silmään ja korvaan tuo näytti hauskalta. Täällä ollessani olen oppinut paljon asioita islantilaisista. Olen huomannut, etteivät ihmiset täällä osaa jonottaa, parkkeerata tai halua kävellä (auto parkkeerataan kaupan ovien eteen vaikkei, siinä olisi parkkipaikkaa). Islantilaiset eivät pidä säännöistä, ja täten liikennesäännötkin ovat vain suuntaa antavia. Islantilaisissa on kuitenkin myös todella paljon hyviäkin puolia. Ihmiset tarjoavat apuaan ja ovat todella vieraanvaraisia. Islantilaisilla on myös yksi mielestäni todella hyvä periaate/sanonta: Kaikki järjestyy. Ja niin asiat järjestyvätkin. Myös kielitaito on täällä ihmisillä todella hyvä, sillä monet ihmiset puhuvat sujuvasti monia kieliä.

Torstaina aamulla kävimme katsomassa Anin kanssa, josko Snædís olisi varsonut. Jouduimme kävelemään pitkän matkan laitumella ja välillä mättäitä pitkinkin ja se on vaikeaa. Hevoset olivat kauempana ja ajattelimme, että varsa olisi voinut syntyä. Kun kuitenkin pääsimme hevosten luokse, todettiin, ettei varsaa ollut vielä tullut. Ann vei minut töihin. Navetassa lypsin myöhässä olleet lehmät ja ajoin niitä lypsylle, juotin vasikat ja siivoilin. Maitoauton käytyä robotti pesi itseään ja tankkia 40 minuuttia, joten lehmiä ei voinut lypsää. Sillä aikaa jaoin pienkuormaajalla heinää lehmille. Harjoittelemista on vielä, sillä homma ei oikein lähtenyt sujumaan. Hain ensin paalin ja Bjarni neuvoi minua kokoajan, sen jälkeen se vietiin sisään ja muovi avattiin puukon avustuksella. Verkko vain kieritettiin pois paalin ympäriltä ja sitten alkoi se vaikea vaihe. Heinä piti pienkuormaajalla repiä paalista ja jakaa lehmille. Vaikeuksia tuotti kun piti ajaa rampille ja siinä ei voinut helposti kippaavalla koneella käännellä. Heinät menivät aina väärään paikkaan ja niitä piti siirrellä uudelleen ja uudelleen. Lopulta kuitenkin saatiin heinät jaettua ja lehmät jäivät tyytyväisinä mutustamaan sisälle, sillä ulkona oli sateista.

Perjantaina menin jälleen töihin Kveđjalla. Talliin meneminenkin onnistui hyvin. Ilmeisesti se oli vain jotain kokeilu missä kohtaa rajat tottelevaisuuden kohdalla kulkee tai sitä, että tallissa oli jotain pelottavaa, jonka Kveđja totesi vaarattomaksi. Navetassa oli monta kiimaista hiehoa ja sai varoa, että mikä hyppää mihinkin ja milloin. Juotin vasikat ja lypsin myöhässä olleet lehmät. Niitä oli kuitenkin tänään todella vähän, vain kolme. Myöhässä olivat Jóna, Ljúf ja Fura. Kaksi ensimmäistä tarvitsivat apua, joten autoin niitä. Jónaa piti muistuttaa, että jalat pitää nostaa korokkeille ja sen jälkeen autoin robottia löytämään vetimet. Ljúfilla on edelleen sama ongelma, sen vetimet sojottavat joka suuntaan, joten ne pitää kaikki erikseen kääntää robotin suuntaan. Fura ei tarvitse apua, mutta se ei mene itse robotille. Se pitää miltei aina ajaa sinne ja muistuttaa, että lypsyllä on käytävä. Näiden lehmien lisäksi ajoin Gæskan, Åsan, Brennan ja Daman robotille. Niitä kaikki piti hieman auttaa. Kun lypsyt oli hoidettu seminologi tuli siementämään kiimaiset hiehot, jonka jälkeen siivoilin navettaa.

Viikonloppu meni todella nopeasti. Lauantaina vietettiin Antonin synttäreitä. Aamulla siirsin hevoset ja siinä samalla korjasin laitumen portin, kun kahva irtosi langasta. Sunnuntaina irroitin hevosenkengistä nauloja ja sainkin kaikista lopuista kengistä naulat irti. Kun Ann tuli talliin hän juoksutti Kveđjan sivuohjilla. Se sai taistella itseään vastaan. Sen jälkeen käsittelyyn otettiin Speki ja tarkoitus oli juoksuttaa se, treenata selkään nousua ja vähän vaikka ratsastaakin. Spekin vasen takajalka oli kuitenkin turvonnut, koska kintereessä oli haava. Kokeiltiin kuitenkin ontuuko se. Speki kuitenkin aristi jalkaansa selkeästi ja sitä täytyy nyt seurailla ja jos ala paranemaan täytyy pyytää eläinlääkäriä sitä katsomaan. Speki pääsi takaisin tarhaan lepäilemään ja otimme Freyrin ja Snæfinnurin. Aluksi Ann juoksutti Freyrin, jotta saatiin ylimääräinen virta siltä pois. Kun Freyr oli juossut muutaman kierroksen, menin sen selkään. Se meni hienosti kentällä ja raipastakaan ei ollut ongelmaa. Sitten lähdimme maastoilemaan. Ann meni Snæfinnurilla ja otti Freyrin käteen. Minä istuin Freyrin selässä. Pihatiellä Snaffe kuitenkin päätti, ettei haluakaan. Yhtäkkiä Freyr olikin väärällä puolen Snæfinnuria ja Anin oli pakko päästää irti, sillä olimme niin solmussa. Freyr otti muutaman ravi askeleen, mutta pysähtyi heti kun pyysin. Se ei häiriintynyt siitäkään, että olin ohjissa kiinni, vaikkei se ymmärrä vielä kuolaimesta mitään. Sovittiin, että kokeillaan mennä siten, että Freyr on irrallaan, kun se kerran liikkui pyynnöstäni eteenpäin ja jarrutkin toimivat. Snaffe temppuili koko pihatien, mutta kun päästiin ratsastustielle, sekin rauhoittui. Freyr meni todella hienosti. Se tukeutui Snæfinnuriin ja sai siitä tukea ja turvaa. Välillä menimme kuitenkin vähän matkan päässäkin tuesta ja turvasta, mutta hienosti meni. Ravailukin meni hienosti. Freyrin kanssa oltiin ensimmäistä kertaa maastossa ilman, että se on kiinni toisessa hevosessa tai kädessä. Todella hienosti meni ja itselle jäi tosi hyvä fiilis! :) Illalla kävimme vielä katsomassa Snædísia ja muita hevosia. Sen maha oli kasvanut jo todella isoksi. Varsa voi syntyä minä hetkenä hyvänsä, joten nyt vain odotetaan ja odotetaan. Tarkistelimme myös hieman aitoja ja purimme väliaitaa, jonka olimme tehneet Hannan kanssa, jottei siihen kulkee sähkö. Mietimme, josko se olisi ollut syy siihen, ettei sähkö kulje enää missään langoissa kunnolla. Se auttoi hiukan, muttei tarpeeksi. Kiersimme myös hevosten tarhan ja sieltä löytyi muutama ongelma kohta aidassa, mm. pensaat ottivat aitaan kiinni ja lanka oli sekoittunut toisiin lankoihin. Aitojen lisätarkistukset ja vikojen korjaamiset jäivät kuitenkin huomiseen, sillä kello on jo paljon.