Päivärutiinit

Viikko on mennyt todella nopeasti. Pikkuhiljaa minulle on alkanut muodostua käsitys mitä kuuluu päivittäisiin rutiineihin ja mikä on päiväohjelma. Aamulla kun navettaan mennään, ensiksi kierretään pihatossa ja katsotaan että kaikki on ok. Tarkistetaan miltä lehmät, joiden odotetaan poikivan näyttävät. Kun tarkistukset on tehty ja hoidettu huomatut ongelmat (joita ei kuitenkaan vielä ole ollut) vaihdetaan robotin suodatinsukka ja pestään robotin ympäristö. Sitten lypsetään erillislypsimellä sita vaativat lehmät ja opetetaan hiehoja robotille jos tarvis. Sen jälkeen juotetaan pienet vasikat eli viedään niille tarvittava määrä lämmintä maitoa. Kun pienet vasikat ovat tyytyväisiä ja kylläisiä viedään vähän vanhemmille vasikoille vettä ja heinää ja hiukan rehua, johon niitä totutetaan. Ryhmäkarsinassa olevilla vasikoilla on vesikuppi ja heinää kokoajan tarjolla, joten niille ei tarvitse tehdä mitään. Niiden kestokuivike vain vaihdetaan tarvittaessa. Sitten aletaan ajaa myöhässä olevia lehmiä, jotka eivät ole käyneet lypsyllä. Ne näkee kätevästi robotilta. Osaan käyttää robotin tietokonetta hyvin, vaikka se onkin islanninkielinen. Välillä jopa ymmärrän mitä huomio-ruudussa lukee. Olen oppinut käyttämään konetta, kun minulle on näytetty mistä pitää painaa niin siinä väkisinkin kun tarpeeksi monta kertaa sen näkee niin oppii mistä pitää painaa. Mutta nyt takaisin päivän ohjelmaan. Kun myöhässä olleet lehmät on ajettu robotille ja autettu apua tarvitsevia lehmiä niin aletaan siivoamaan, yleensä samaan aikaan Bjarni jakaa heinää lisää ruokintapöydälle. Siivoamisella tarkoitan paskan lanaamista. Navetasssa ei ole olleenkaan paskaraappoja, joten kaikki ritilät pitää ihmisen puhdistaa. Putsattavia alueita on useita. On kaksi pääkäytävää, ns. kokooma-alue robotin edustalla, juoma-alue ja kaksi kulkukäytävää joista toinen on pääkäytävien välissä ja toinen menee ulos. Lisäksi pihatosta on aidattu alue, johon saadaan otettua lehmiä helposti esimerkiksi poikimaan tai siemennettäviksi. Myös robotin ympäristö ja itse robotti pitää pestä. Itse siivous on monivaiheinen. Aluksi kastellaan letkulla käytävät. Sen jälkeen työnnetään paskalanalla lannat keskelle käytävää, siten että ne ovat keskimmäisen raon kohdalla. Ritilän raot voi tarvittaessa avata siihen tarkoitetulla työvälineellä. Tätä tarvitaankin usein, jos heinä on tukkinut raot. Kun lannat ovat keskellä käytävää työnnän kasaa eteenpäin aina leveämmän raon kohdalle, josta työnnän lantaa lietealtaaseen, joka on navetan alla. Kaikkia en kuitenkaan yleensä saa tungettua ritilän välistä, joten pienet kasat jätän rakojen kohdalle. Teen aina yhden käytävän kerrallaan, etteivät lehmät ehdi sotkea kasojani ja levittää niitä. Kun enää pienet kasat on jäljellä huuhtelen heiluttamalla letkulla ja jo pienten pisaroiden avulla lanta valuu ritilöiden välistä alas. Täten käytävästä tulee puhdas. Tähän on varmaan monta tapaa, mutta tämä minun tyylini on mielestäni helppo ja nopea. Vesi helpottaa, mutta jos kaikki paska liotettaisiin veden avulla alas menisi ihan tuhottomasti aikaa. Aina vaihtaessani paikkaa huiskin letkulla vettä käytäville, joten aina kun liikun puhdistan vähän. Jos haluaa että kaikki käytävät ovat täysin puhtaat, niin hommaan kuluu kokotyöpäivä, mutta kun jokapäivä pesee vähän ja suorittaa siivouksen keskellä käytävää oleviin kasoihin asti, on jo voiton puolella. Lehmät tallovat lannan kyllä ritilöiden välistä alas ja koska kastelu on suoritettu niin pesu seuraavana päivänä ei ole haastavaa.

Sitten päästäänkin viikon tapahtumiin, joka on jo kyllä aika tarkasti aiemmin selitetty sillä olen joka päivä huolehtinut navetan päivittäiset työt Bjarnin kanssa ja kun hän on mennyt tekemään jotain muuta olen jäänyt siivoilemaan navettaa. Maanantaina navetassa odotti iloinen yllätys. Nóra-lehmä oli poikinut terveen vasikan. Emä vahti pienokaistaan tarkasti. Kun navetan päivittäiset askareet oli hoidettu, siivoilin navettaa viikonlopun jäljiltä sillä siivoaminen oli jäänyt vähemmälle. Lounaan jälkeen pääsin ratsastamaan Gunnin kanssa. Kävimme lupiinitieksi kutsutun lenkin rannalla. Ratsastin Sigđ-nimisellä tammalla. Se oli 17-vuotias ja kuulemma luonnollinen tölttäri. Hevosella oli todella pehmät liikkeet ja se tölttäsi ilman mitään sen erikoisempaa töltti-pyyntöä.

Tiistaina ohjelmassa oli jälleen päivittäiset työt ja navetan siivousta. Pesin myös osan parsipedeistä, sillä ne olivat päässeet likaiseen kuntoon. Iltapäivällä pääsin Bjarnin mukaan seuraamaan miten lietelannan levitys tapahtui ja otin muovituskoneen valmiiksi casen perään. Sain koneen perään ensimmäisellä yrittämällä. Traktorissa ei ole minkäänlaisia peilejä, mutta en tiedä miten ihmeessä onnistuin saamaan koukun kerralla oikeaan kohtaan. Illalla kävimme tekemässä ratsastuslenkin. Minä menin Kveđjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla käsihevosina olivat Speki ja Freyr.

Keskiviikkona menin Kveđjalla töihin. Matka meni todella hyvin, vaikka Kveđjan kanssa ei ole menty yksin. Se oli kuitenkin todella eteenpäin pyrkivä, eikä tuntunut kaipaavan kavereita tueksi. Robotin sukkaavaihdettaessa huomattiin, että se oli tavallista likaisempi ja joku lehmä soluttaa. Menimme katsomaan tietokoneelta miltä lehmien solulukemat ja muut arvot näyttivät. Päätimme siirtää muutaman lehmän erilleen lypsettäväksi. Sitten hommat jatkuivatkin normaalia päivärytmiä noudattaen. Siivosin jälleen navettaa, ja kyllähän se puhtaaksi tuli. Kun jokapäivä pesee käytävät kunnolla niin paska ei ehdi pinttyä kiinni ja se on helpottaa työtä huomattavasti. Lounaan jälkeen juoksutimme Kveđjaa. Bjarni ja Gunni halusivat nähdä millaiset liikkeet sillä on. Hevosta tarkemmin lähempää tarkastellessa huomasimme, että Kveđjalla oli selässä jotain omituista. Ilmeisesti jokin lihasjäykkyys tai tulehdus, koska se hiukan aristi selkää yhdestä kohtaa hierottaessa. Nyt se otettiin seurantaan ja tarkkaillaan miltä selkä näyttää muutaman päivän päästä. Tarkoitus olisi myös vähän hieroa selkää. ltapäivällä Ann ja Hanna tulivat minua vastaan Snæfinnurin, Lilla Trún, Spekin ja Freyrin kanssa. Speki ja Freyr olivat kädessä.

Torstaina ajoin normaalisti myöhässä olleita lehmiä lypsylle. Koska en tunnista suurinta osaa lehmistä vielä ulkonäöltä, etsin ne korvanumeron perusteella. Jotkut lehmät ovat kuitenkin tiputtaneet korvamerkkinsä ja pannassakaan ei ole numeroita. Tässäkin tapauksessa oli käynyt niin. Katsoin robotilta myöhässä olleet lehmät. Ensimmäisenä listassa oli nro 432, Fura. Lähdin etsimään kyseistä lehmää ja löysinkin. Pienen vaalean lehmän, jolla oli korvassa numero 432. Ajoin lehmän robotille ja ihmettelin kun robotti päästi lehmän kävelemään läpi. Aina uudelleen ja uudelleen lehmä pääsi vain läpi. Kävin tarkistamassa numeron ja kyllä se oli 432. Numero on niin helppo muistaa, että sen muisti väkisinkin. Kävin samanomassa Bjarnille, mitä tapahtuu kun ajan lehmän robotille ja hän tuli katsomaan. Kun ajoin tämän pienen ruskean lehmän robotille Bjarni kertoi minulle, että ajan väärän lehmän. Tämä ei ollut Fura. Kysyin miten se on mahdollista kun numerot täsmäävät. Hetken mietittyään Bjarni muistikin, että hänellä on kaksi lehmää jolla on sama numero. Hän vei minut oikean Furan luo. Se on helppo tunnistaa sillä se on suuri ja sillä on vaalealla pohjalla tummia raitoja. Sellaisia lehmiä ei tässä karjassa ole montaa. Aiemmin ajamani lehmä oli Rest, joka menee yleensä aina itse lypsylle eikä tarvitse apua. No löytyipähän Fura ja tuli siinä päivän liikuntakin suoritettua kun juoksin ympäri navettaa väärän lehmän perässä. Fura oli hukannut kaikki korvamerkkinsä ja numeroita ei pannassa ollut. Lehmä onkin nyt todella helppo löytää, kunhan vaan tietää miltä se näyttää. Sairas lehmä haettiin teuraaksi, sillä sen lypsäminen oli alkanut käydä miltei mahdottomaksi. Viimeisempänä hommana ennnen työpäivän päättymistä oli jälleen paalien lepättävien muovien laittamista. Tällä kertaa paaleja oli vain 54 ja ehdin hyvin reilussa puolessa tunnissa laittamaan ne kaikki.

Perjantaina tein reippaasti päivittäiset työt ja melkein kaikki olikin valmista aamukahviin mennessä. Enää Nóra-lehmä oli lypsämättä, yhdelle vasikalle maito antamatta ja hieman käytävien siivoamista jäljellä. Kahvin jälkeen juotin jäljelllä olleen vasikan tuttipullolla ja se kävelinkin pitkään sen jälkeen perässäni, sillä se on jostain syystä vapaana navetassa. En tiedä miksi, se vaan on ollut syntymästään asti. Minun oli myös pakko ottaa kuvia kissanpennuista ja rapsutella niitä, sillä ne ovat niin suloisia. Navetassa on tällä hetkellä monta pientä suloista eläinvauvaa. Vasikoita on kuusi, joista kaksi on alle viikon ikäistä. Kissanpentujakin on useita. Hiukan vanhempia muutaman kuukauden ikäisiä pentuja on kaksi, mutta ne ovat todella arkoja ja hieman villiintyneitä. En kyllä yhtään ihmettele, sillä niiden emokin on todella arka. Ne ovat kyllä hienon värisiä, kirjavia kaikki. Nuoremmat kissan pennut, joista tässä kuvakin on, ovat vasta vajaan parin viikon ikäisiä. Niiden emo on hyvin kiltti ja tulee aina puskemaan ja vaatimaan rapsutuksia. Pentujakin voi siis käsitellä ja ne ovat todella suloisia. Nuo kissanpennun siniset silmät sulattavat sydämeni, ne ovat niin kauniit ja suloiset. Joka tapauksessa kun perushommat oli tehty siivosin loput parsipedit, jotka olivat jääneet aiemmin viikolla siivoamatta. Kastelin parret ja annoin hiukan aikaa liota. Sitten rapsutin paskan pois ja huuhtelin vielä uudelleen. Paljon puhtaammaksi tulivat. Sitten Bjarni pyysi minua auttamaan lietekärryn pesun kanssa. Aluksi Bjarni levitti saippuan ja sen jälkeen minä huuhtelin. Työtä vaikeutti kuitenkin hiukan se, että vesiletku irtosi kokoajan seinästä ja sen joutui vähän väliä laittamaan uusiksi. Työpäviäni aikana Ann oli lähtenyt työmatkalleen Tanskaan askellajiratsastuksen mm-kisoihin. Hän on siellä 10 päivää, joten sen ajan olemme keskenämme Hanna, Anton ja minä, sekä jossain vaiheessa myös Jan-Henrik. En usko että mitään ongelmia kuitenkaan tulee. Töihin tarkoitus olisi kulkea tämä aika hevosella.

Lauantaiana oli todella tuulinen päivä. Perjantai iltana rajasimme Hannan kanssa pienen alueen laitumelta ja laitoimme hevoset sinne yöksi. Aamulla hetäräsimme aikaisin siirtämään hevosia, jotteivat ne söiso itseään aivan muodottomiksi. Hevoset olivat kuitenkin yöllä kaataneet yhden tolpan tekemästämme aidasta ja täten ne olivat päässeet koko laitumelle. Metsästimme hevose heinäviidakosta ja siirsimme tarhaan. Tarkoituksenamme oli aluksi lähteä Hannan kanssa ratsastamaan, mutta koska koko päivänboli vähän kylmä ja tuuli oli kova odottelimme ilta kymmeneen ja tuuli ei sittenkään lakannut. Katsoimme päivällä Hannan kanssa elokuvan ja siinä oli oikein hieno tarina. Kävimme täyttämässä orilaitumen vesiastian, sillä se oli päässyt tyhjäksi ja hevosilla oli kova jano.

Sunnuntaina oli aivan mahtava sää. Aurinko paistoi ja harvat pilvetkään eivät eksyneet sen eteen. Kävimme heti aamusta ratsastuslenkin. Hanna meni Lilla Trúlla ja minä Snæfinnurilla. Käsihevosena oli Speki. Minulla oli täällä ollessani ensimmäistä kertaa kesähevonen, mutta kaikki sujui silti hyvin. Ratsastimme työmatkani testataksemme miten se onnistuisi ja kävimme rannalla kääntymässä. Iltapäivällä kärräsin kiviä ja kokosin muuria.