Nyt on sellainen fiilis, että teki mieli kirjoittaa tarkempi selostus jostain päivästä. Tapahtui niin paljon yhden päivän aikana.
Aamulla satoi vettä, joten Ann vei minut töihin. Olin vähän normaalia aikaisemmassa, mutta Bjarni oli jo navetassa. Laitoin vasikoille maidon lämpiämään ja menin siivoilemaan pihattoa, sillä Bjarni ajoi myöhässä olevia vaikeampia nuoria lehmiä robotille. Viedessäni maitoa vasikoille huomasin, että ne tarvitsevat lisää kuiviketta. Heitin niille viime vuotista huonoksi mennyttä heinää ja vasikat telmivätkin uudessa kuivikkeessaan onnellisina. Heinän kuskausta häiritsivät hiukan kissanpennut, jotka ovat alkaneet juosta ympäri navettaa. Koko ajan piti varoa, ettei astu kenenkään päälle tai huitaise vahingossa talikolla. Laitoin kissanpennut saaviin, jotta ne pysyisivät poissa jaloista, mutta sieltäkin ne hyppäsivät pois. Sitten laitoin ne niiden "mökiksi" tehtyyn kanisteriin ja nostin sen pystyyn. Taitavat pennut kuitenkin pääsivät sieltäkin pois. Totesin, että kuivike saa riittää vasikoille ja menin jatkamaan siivoamista. Bjarnin lähtiessä hoitamaan muita asioita, minä jatkoin myöhässä olevien lehmien lypsyä. Kun ne oli lypsetty, menin tasaamaan schäfferillä heinät lehmien ruokintapöydällä. Sen jälkeen jatkoin jälleen siivoamista. Sää oli ulkona seljennyt ja oli todella aurinkoista, joten lehmät pääsivät jälleen rehukaalilaitumelle. Siellä oli ilmeisesti hieman ongelmia aidan sähkön kanssa, sillä lehmät roikkuivat aidassa kiinni. Bjarni kävi myöhemmin tarkistamassa tämän ja kertoi, että solmukohta oli haitannut sähkön kulkua. Sitten olikin jo työpäivä pulkassa.
Ann ja Hanna olivat vastassa ja kertoivat, että Snædís oli varsonut. Pieni ori poika oli tullut maailmaan omin avuin. Jälkeiset kuitenkin olivat vasta tulossa. Kävimme niitä odotellessa tekemässä ratsastuslenkin. Minä ratsastin Kveðjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla. Käsihevosina olivat Speki ja Freyr. Spekin jalka on hyvin parantunut. Teimme Kveðjan kanssa töltti harjoituksia. Palattuamme jälkeiset olivat edelleen samassa vaiheessa. Pienen orin väristä ei vielä ole varmuutta. Varmasti tiedetään vain, että se on kirjava. Päistärikön piirteitä siinä on vahvasti ilmennyt. Kun varsa vähän kasvaa saadaan selkeys tähänkin asiaan. Hieno ja suloinen se on joka tapauksessa! Kun jälkeisiä ei kuulunut, Ann soitti eläinlääkärille, joka käski seuraamaan tilannetta. Kun tunnin päästä eläinlääkärille soitosta ei ollut edetty mihinkään suuntaan, tuli hän paikalle. Kuitenkin ennen eläinlääkärin tuloa, Snædís piti saada kiinni. Ann ja Hanna olivat jo laitumella ottamassa hevosta kiinni, kun minä vasta löysin tieni sinne. Muu lauma aiheutti suurta haittaa yrittämällä koko ajan Snædísin lähelle ja niitä sai oikein työnteolla hätyytellä pois. Tamma kuitenkin saatiin kiinni ja Ann lähti taluttamaan sitä aidan viertä kohti porttia. Hanna ja minä hätyyttelimme muuta laumaa pois emän ja varsan luota. Eläinlääkäri tuli juuri sopivasti, siten että saimme Snædísin ja varsan, joka kiltisti seurasi emäänsä pois laitumelta. Varsa oli ilmeisesti tilanteesta hämillään, kun muu lauma jäikin aidan toiselle puolelle, se ei enää kävellyt emänsä perässä. Työnsin sitä emäänsä kohden ja erityisesti yritin saada sen kauemmas aidasta, jossa kulki voimakas sähkövirta. Varsa saatiin kuitenkin emänsä rinnalle ja eläinlääkäri alkoi tutkia. Koko muu lauma katseli aidan toisella puolen. Jälkeiset olivat kuulemma kietoutuneet napanuoraan, eivätkä olisi omin avuin ulos tulleetkaan. Varsa ei halunnut koko aikaa pysyä emänsä rinnalla, mikä sai Snædísin hermostumaan. Varsan olisi ollut parasta juoda, sillä tämä olisi saanut aikaan supistusreaktion, mikä olisi edesauttanut jälkeisten tuloa. Jälkeiset ja napanuoran pätkät saatiin kuitenkin lopulta ulos ja Snædís sai lääkkeen, joka helpottaa loppujen jälkeisten ulos tuloa, jos siellä vielä jotain oli. Snædís ja varsa laitettiin tarhaan, koska aamulla...tarvitsi vielä laittaa yksi piikki, joka edesauttaa myös loppujen jälkeisten jäämien tulemista. Tällainen on aika yleistä erityisesti alkukesästä ja johtuu ilmeisesti tammojen mineraalin puutoksesta. Tamman ja varsan siirto tarhaan ei kuitenkaan sujunut ongelmitta. Varsa ei seurannutkaan koko aikaa emäänsä ja talliin meneminen oli vaikeaa. Snædís oli jo tallissa, mutta varsa ei osannut sinne mennä. Hanna ja minä yritimme saada sitä menemään ovesta sisään, mutta joka suuntaan poukkoilevaa varsaa oli vaikea hallita. Ann joutui tulemaan Snædísin kanssa ulos tallista, sillä tamma hermoili varsansa perään niin paljon. Uudelleen yritettäessä sain kuitenkin varsasta hyvän otteen ja se pysyi otteessani vaikka yrittikin hiukan poukkoilla ja pomppia ylös alas. Tallissa sisällä oli vastassa jo kuitenkin toinen todella vaarallinen tilanne. Varsa hyppäsi tallissa olleen polkupyörän päälle. Oli aluksi aivan varma, että sen jalka on mennyt pinnojen välistä. Siinä oli ainekset kasassa todella suureen katastrofiin. Saimme kuitenkin Hannan kanssa nostettua varsan alas pyörän päältä ja se selvisi vahingoittumattomana. Loppu matka tallin läpi tarhaan sujui ongelmitta ja emä ja varsa jäivät väsyneinä viettämään yötä tarhaan. Varsa sai kaiken tohinan keskellä nimenkin, Snæfaxi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti