sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kuudes viikko 18.-22.5.

Maanantaiksi saatiin ostettua uusi imuri ja pääsin jatkamaan kuivurin siivousta. Jatkoin siitä mihin viimeksi olin jäänyt ja etenin ylhäältä alaspäin. Imuri oli nyt paljon tehokkaampi, sillä tässä uudessa oli kolme moottoria kun vanhassa oli vain kaksi. Imuri piti todella kovaa ääntä, joten minulla oli kuuulosuojaimet päässä. Ja olihan se mukava kuunnella musiikkia siinä samalla. Lisäksi minulla oli hengityssuojain, sillä kuivurissa touhutessa nousi niin kova pöly, että sitä tarvitsi pitää. Muutama paikka oli sellainen, että piti käyttää mielikuvitusta, jotta sai kaikki paikat imuroitua. Esimerkiksi kuivurinkaapin tasot ja luukut vaativat hieman luovuutta ja samoin montun imurointi. Montun yläpuolella oli ritilä, jonka välistä sain ujutettua imurin alas ja imuroitua täten sieltä. Kuivuria imuroidessa menikin koko päivä, eikä tullut ihan valmistakaan.

Tiistaina jatkoin kuivurissa siivoilua. Enää alakerta oli imuroimatta, mutta siellä olikin eniten siivottavaa. Lattia piti aluksi harjata, sillä kuivuneet puiden lehdet tukkivat imurin. Alakerrassa oli myös paljon erillaista tavaraa joita piti siirrellä. Likaa ja roskaa oli myös niin paljon, että imuri täyttyi moneen kertaan ja sain sen ensimmäisellä kerralla jopa niin täyteen, että jouduin pyytämään Eevan apuun, jotta saimme imurin tyhjäksi. Lopulta sekin kuitenkin onnistui. Kun sain kuivurin siivouksen valmiiksi lähdin jontikalla ja carrierilla muokkaamaan peltoa kanalan vierestä. Ennen kuin lähdin ajamaan Sami perehdytti minut carrierin toimintaan ja kertoi miten minun pitää toimia pellolle päästyäni. Pellolla soitin Samille, joka neuvoi miten syvään kone piti säätää muokkaamaan ja miten saan sen katsottua kuinka syvältä kone on muokannut.

Keskiviikkona korjailimme vanhaa äestä, johon piti laittaa tuki, jotta se toimii kunnolla. Jouduin rälläköimään metallinpalsasia poikkia ja hiomaan rälläkällä äkeen kohdat, joihin rauta hitsattiin kiinni. Ajatuksena jo rälläköinti kuulosti kamalalta, mutta hengissä selvittiin. Ei se niin kamalaa ollutkaan. Kipinöitähän siitä lensi, mutteivät ne mitään tehneet. Minulla oli suojalasit, kuulosuojaimet ja paksut työhanskat, joten oli hyvin varustautunut eikä se rälläkkä minua sitten syönyt. Ei se vieläkään lempipuuhaani ole, mutta en sitä kyllä enää niin paljoa pelkääkään. Iltapäivällä palasimme pellolle jota olin aiempana päivänä muokannut. Pellolla oli märkä kohta, jonne ei ollut kylvökoneella asiaa. Kylvimme sen siis käsin. Ämpärit täytettiin viljalla ja sen jälkeen sitä heiteltiin tasaisesti märälle alueelle, jota ei oltu pystytty kylvämään. Sen jälkeen samaan tyyliin heiteltiin sinne lannoite.

Torstaina pyörittiin jälleen opelin kimpussa. Tarvittavat varaosat oli saatu hankittua ja nyt laitettiin paikalleen. Pari valoa ja parkki oli palanut, joten ne tarvitsi vaihtaa. Se ei ollut mikään iso homma. Ajovalon säätömoottorikin saatiin paikalleen ilman ongelmia. Kun oli tarkastettu ettei auton alapuolellakaan näkynyt mitään isompaa ongelmaa ja autossa ei pitäisi enää olla mitään isompaa vikaa niin aloimme jälleen asentaa polkimia. Apukuljettajan jarrua painettaessa auto pysähtyi kuin seinään, se asia oli siis jo kunnossa. Enää ongelmana oli se, etteivät polkimet palautuneet kunnolla. Aluksi kuskin jarrupolkin jäi aina hiukan jarruttamaan, niin että se piti nostaa jalalla ylös ja kun se saatiin toimimaan niin apukuljettajan jarru alkoi tehdä samaa. Saimme kuintenkin monen mutterin ja pultin vääntelyn ja ähinän ja puhinan jälkeen polkimen toimimaan ja nyt enää vain jännitetään meneekö auto ja poljin katsastuksesta läpi. Ensiviikon tiistaina se sitten nähdään ;)

Perjantaina menin aamulla äestämään perunamaan. Vein sinne ensiksi kaksi kauhallista kananpaskaa ja sitten äestin paskan piiloon ja muutenkin tasoitin maata. Sen jälkeen maa jätettiin kuivumaan, jotta myöhemmin päästäisiin laittamaan perunat maahan. Lähdimme laittamaan perunankylvökonetta massikan perään. Sitten kävimme kylvämässä toiseltakin pellolta märän kohdan. Jällen kylvä tapahtui käsin. Sitten keräsimme samalta pellolta kiviä ja heittelimme ne pellon reunaan. Sen jälkeen pääsimmekin jo kylvämään perunaa. Perunan kylvö tahtui siten, että istuimme Eevan kanssa kylvämässä ja Santtu ajoi massikalla. Se oli oikein hauskaa hommaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti