Viimeinen viikko toukokuuta starttaa. Maanantaiaamusta menimme tipulaan tasoittamaan lapiolla turpeet, jotta joka kohdassa olisi turvetta ja lattia ei näkyisi. Myöskään kasoja ei saisi hirveästi olla. Kun saimme tasattua turpeen tasaiseksi n. 4 cm kerrokseksi laskimme tippalinjat ja ruokkijat alas. Sitten ruokkijoihin laitettiin metalliset torvet, jotka ohjaavat rehun ruokkijoihin. Matkalla Rantalaan pysähdyimme pellolle katsomaan kuinka sokerijuurikas on kasvanut ja pinnallehan se oli jo noussut. Ruuan jälkeen kävimme Eevan kanssa etsimässä kasviooni tarvittavia kasveja ja otin niistä kuvia. Kun kuvat oli otettu lähdimme Samin ja Santun kanssa ajamaan suulille. Siellä otimme kylvökoneen maxumin perästä pois, jotta se saatiin laitettua carrierin eteen. Santtu jäi sen kanssa touhuamaan ja me lähdimme Samin kanssa Rantalaan pesemään ruiskua. Pesun jälkeen se täytettiin. Sitten sain lähteä kotiin.
Tiistaina pesimme jälleen ruiskun. Tällä kertaa perusteellisemmin. Jokainen ruiskun suutinkin avattiin ja suodattimet putsattiin. Sitten irroitin jälleen etupöntön traktorista ja peruutin ruiskun suuliin. Sen jälkeen tankkasin jontikan ja otin sen perään kouran metsätöitä varten. Kuitenkin ennen kuin koura saatiin perään piti siirtää sen edessä olevaa kärryä. Kun se oli saatu koukkuun kiinni sen kanssa ajettiin n. 30 metriä eteenpäin ja sitten mahtuikin jo ottamaan kouran perään. Kärry siirrettiin takaisin siten, että otin kouralla kiinni kärryn aisasta ja sen avulla työnnettiin kärry paikoilleen, koska eihän kärryä tietenkään koukkuun kiinni saanut kun koura oli takanostolaitteissa ja täten tiellä. Ruuan jälkeen lähdimme Eevan kanssa katsastamaan opelia. Nooh... eihän se läpi mennyt. Onneksi vika oli auton kohdalla pieni. Siinä oli sekarenkaat paikallaan eli kolme rengasta oli nypityt nastarenkaat ja yksi oli vanha kesärengas, joka oli jouduttu siihen vaihtamaan puhjeneen renkaan tilalle. Opetuspolkimen kanssa olikin sitten isompia ongelmia. Poljin jäi pultin alle jumiin kun sen painoi pohjaan, eikä se jarruttanut takaajarruilla lähes ollenkaan. Ei auta kuin jälleen hiukan fiksailla sitä jarrua. Kun katsastusreissu oli saatu päätökseen ajoin jontikalla metsälle, jossa Sami ja Santtu olivat kaatamassa puita. Kävin vähän metsässä kiertelemässä ja sainkin napattua muutaman kuvan muutamasta kasvista, joita vielä tarvitsin kasviooni. Ennen kuin pääsin lähtemään kotiin, irroitimme vielä jontikasta etukuormaajan, jotta sen kanssa on helpompi kuskata tukkeja metsässä kolhimatta puita.
Keskiviikkona pesin carrieria. Ajoin sen ensin suulilta kotiin ja pesupaikalle. Sen jälkeen laskin siitä sivulevikkeet alas. Kone oli todella kurainen ja painepesurin avulla piti irroittaa siitä kovia mutakikkareita, jotka vaativan jonkin verran vettä ennen kuin irtosivat. Kuraa olikin sitten joka paikassa vähän ajan päästä. Onneksi vaihdoin sadevaatteet päälle ennen kuin aloin sitä pestä. Kun sain suurimmat liat pois ja pestyä kaikki paikat mihin ylsin. Nostin sivulevikkeet ylös tarkempaa pesua varten. Loput liat pestiin pois ja sitten ajoin yhdistelmän etupihalle, jossa rasvasin carrierin. Rasvausta varten laskettiin jälleen sivulevikkeet ja kone alas. Muutamaan nippaan rasva ei suostunut menemään, joten purimme ja avasimme nipat ja siellä olikin nipoissa sisällä kovat likakikkareet, jotka estivät rasvan menemisen. Lopuksi vielä öljysin koneen. Paljaat metallit ja muuten maalittomat kohdat piti öljytä, jottei kone niin helposti lähde ruostumaan.
Torstaina ohjemassa oli seinän villoitus ja levytys. Aluksi piti mitata villoitettava seinä, jotta osattiin leikata villat oikean kokoisiksi paloiksi ja laittaa seinään. Kun villat oli saatu laitettua piti levyt sahata oikean kokoiseksi. Ensin piirrettiin levyyn merkit ja viivat joita pitkin sahattiin sähkösirkelillä. Muutaman kerran sahaukseni heitti sen verran, että tarvitsi hiukan korjailla suoremmaksi, mutta kyllä se kohtalaisen hyvin sujui ja saatiin seinä levytettyä. Levynpalaset ruuvattiin yksi kerrallaan seinään kiinni porakoneella. Ruuan jälkeen menimme lähitilalle auttamaan, kun sinne tuli kanalaan pieniä broilerin alkuja. Tipuja tuli n. 26 000, joten siinä sai kuunnella piipitystä ja latoa laatikoita. Hallissa oli todella lämmin, sillä siellä oli 36 astetta lämmintä, jottei tipujen tule kylmä. Täytyy kyllä sanoa, että ovathan ne tiput todella suloisia piitittäjiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti