Työt navetassa alkavat

Maanantaina Spekin kanssa mentiin hiukan takapakkia. Oli hieman tuulinen päivä, joten se ilmeisesti pelästyi tuulta. Kun yritin mennä selkään, se yrittikin hypätä pakoon. Spekin käsittelyn jälkeen treenailtiin Freyrin kanssa. Ann juoksutti sen ensin ja sen jälkeen menin selkään. Liinassa laukkasin Freyrillä ja pysyin hyvin kyydissä pitämällä kiinni ”kauhukahvasta”, joka on satulan edessä oleva hihna. Kun se nosti laukan, tuntui kuin sen perä olisi lähtenyt alta. Kiihdyttäessään laukkaan sen takaosa laski alemmas ja hevonen oli kuin lentoon lähdössä. Kävimme myös Snæfinnurilla ja Kveđjalla lenkin. Ja teimme hevosenkengille telineen tallin seinälle. Nyt niitä ei enää tarvitse säilyttää ämpäreissä, vaan ne ovat helposti saatavilla ja siististi esillä. Hannaa hakiessamme kävimme viemässä roskia kaatopaikalle, jossa teimme hienon löydön. Joku oli heittänyt pois lähes ehjän kuumavesi altaan. Illalla kävimme hakemassa sen sieltä ja nyt se odottelee pihalla pienten reikien paikkausta. Illalla kävimme Selfossissa.

Tiistaina aamusta kävimme Kveđjalla ja Snæfinnurilla ratsastamassa lenkin ja treenailimme Spekin kanssa tallissa selkään nousua. Ratsastuslenkin jälkeen Ann kengitti Snæfinnurin ja samalla minä järjestelin hevosenkenkiä koon mukaan järjestykseen. Mittasin kengän leveyden, jolloin sain selville sen koon ja laitettua samankokoiset aina yhteen paikkaan. Illalla ratsastelimme pihassa. Hanna ratsasti Lilla Trúlla ja minä Klukalla. Ann juoksutti Freydísin. Aluksi menimme pihatietä edes takaisin ja treenailin Klukan kanssa pysähdyksiä ja se pysähtyikin todella hienosti istunnalla. Lopuksi menimme vielä kentällä ja Hanna kokeili Klukkaa kun se tölttää.

Keskiviikkona aloitin työt naapuritilalla, Bjarnilla. Tilalla on Lelyn lypsyrobotti ja pihatto. Lehmiä on vähän yli kolmekymmentä ja siihen nuorkarja päälle. Lehmät pääsevät päivisin ulos ja saavat vapaasti kulkea joko sisällä tai ulkona laitumella. Minun silmääni lehmät näyttävät hauskan ja erikoisen värisiltä sillä suurin osa niistä on raidallisia. Osa on myös vaalean ruskean värisiä. Ne ovat siis todella erivärisiä kuin lehmät Suomessa. Lehmät ovat kooltaan melko samankokoisia kuin suomalaisetkin alkuperäisrodut. Toki joukossa on myös muutamia isompia yksilöitä. Ensimmäisen päivän oli Bjarnin siskon Annan kanssa navetassa, koska Bjarni oli pellolla tekemässä heinää. Minulle puhutaan islantia ja englantia sekaisin. Englanninkielen taitoni ei todellakaan ole mikään hyvä, mutta ihan hyvin olen pärjännyt. Olen oppinut joitakin islanninkielisiä sanojakin, kun kuulen kieltä jatkuvasti. Bjarni opettaa minulle kokoajan kaikkien asioiden ja esineiden nimiä islanniksi ja vastaavasti minä opetan miten jokin asia sanotaan suomeksi. Yleensä menen lukkoon, kun minun pitäisi alkaa puhumaan englantia tai jotain muuta vierasta kieltä, mutta nyt niin ei ole kuitenkaan käynyt. Kun muutkaan eivät osaa kieltä täydellisesti ja puhuvat minulle kokoajan niin tuntuisi tyhmältä olla vaan hiljaa. Välillä tosin tuntuu että pää halkeaa siitä vieraankielen määrästä. On todella raskasta kokopäivän ajan kääntää päässään sanat ja miettiä mitä mikäkin sana tarkoittaa. Koko päivä sujui ihan hyvin, enkä jännittänytkään paljoa. Päivä kului miltei kokonaan navetan pesemiseen ja siivoamiseen. Navetassa oli myös todella söpöjä kissanpentuja. Ne olivat vain n. 5-6 päivää vanhoja. Illalla kävimme ratsastuslenkin. Minä menin Kveđjalla ja Ann Snæfinnurilla.

Torstaina aamusta totutettiin hiehoja käymään robotilla ja annettiin vasikoille maito. Muutama lehmä piti ajaa robotille, koska katsottuamme koneelta huomasimme, etteivät ne olleet käyneet lypsyllä. Aamukahvin jälkeen lähdimme Bjarnin kanssa traktorilla kohti lähipeltoa. Sain ajaa traktorilla ja siirtää sillä paaleja. Vanha fiat oli hieman erilainen ajettava, kuin mihin olen tottunut. Vähän ajan ajon jälkeen alkoi kuitenkin sujua hyvin. Bjarni laittoi kärryn traktorin perään ja sain kokeilla peruuttaa sillä. Se olikin todella vaikeaa, sillä kärryssä oli neljä rengasta takana ja neljä edessä. Lisäksi paalikärryn lava liikkui ja oli todella vaikea seurata mihin päin kärry meni. Tuntui turhauttavalta, kun en saanut kärryä menemään sinne minne halusin. Bjarni kuitenkin hyvin neuvoi miten kuuluisi kääntää ja miten saa kärryn kääntymään oikeaan suuntaan. Kun olin aikani kärryn kanssa käännellyt, Bjarni vei minut paalien luo ja näytti miten paalin muovi piti kääntää, jottei se lerpata. Paaleja oli sillä pellolla n. 150 ja käänsin niistä lerpattavat muovin reunat muovin alle. Sää oli aivan mahtava ja hommakin oli oikein kiva. Illalla kävimme ratsastuslenkin. Minä ratsastin Klukalla ja Ann Lilla Trúlla ja kädessä olivat Freydís, Speki ja Freyr.

Perjantaina menin ratsastaen töihin. Aiemmin Ann oli vienyt minut autolla, mutta tänä aamuna päätimme kokeilla mennä ratsastamalla. Minä ratsastin Kveđjalla ja Ann tuli mukaan Snæfinnurilla ja katsottiin kuinka onnistuu. Snæfinnurin pientä temppuilua lukuun ottamatta matka meni hyvin. Kveđja jätettiin Bjarnilla talliin päiväksi. Navetassa robotissa oli jotain vikaa eikä myöhässä olleita lehmiä voinut katsoa. Niitä ei siis ajettu lypsylle. Vein vasikoille maidon ja otimme kipeän lehmän parteen pihattoon, jotta se saatiin lypsettyä erillislypsimellä. Sillä on vetimissä jokin sairaus, jota ei tiedetä mikä se on, mutta suurimmat maidot saatiin lypsettyä ja lehmä kuljetettiin ruokanappuloiden avulla takaisin sairaskarsinaan. Aamukahvin jälkeen minä aloin pestä navetan käytäviä ja Bjarni meni kuljettamaan paaleja. Siivosin ja pesin myös maitohuoneen. Iltapäivällä pääsin paalaamaan ja muovittamaan. Bjarni ajoi paalauskonetta ja teki paalit ja minä seurasin vierestä. Kun aloimme muovittamaan, Bjarni näytti miten se tapahtuu ja sen jälkeen minä sain ajaa vanhaa casea ja muovittaa paalit. Homma ei ollut mitenkään vaikea. Piti vain muistaa tehdä monta asiaa. Muutamaa paalia tarvitsi hiukan käännellä ennen kuin ne saatiin koneen kyytiin, mutta sekään ei tuottanut ongelmaa. Oli kiva peruuttaa muovituskoneen kanssa kun kone meni juuri sinne minne halusin ja sain Bjarnilta kehuja, että peruutan hyvin. Kun työpäivä oli ohi Ann tuli Lilla Trún kanssa hakemaan minua ja laitoin Kveđjan kuntoon. Kotimatka sujui hyvin. Ann oli päivällä ottanut Klukalta ja Freydísiltä kengät pois ja päästimme ne oriin luo. Nyt liikutettavia hevosia on enää viisi, sillä Bónus lähti keskiviikkona teuraaksi. Liikutettavia ovat enää Snæfinnur, Kveđja, Speki, Freyr ja Lilla Trú.

Lauantaina kävimme Selfossissa, sillä perjantai-iltana netti lakkasi toimimasta. Vodafonen liike ei kuitenkaan ollut auki, joten emme saaneet uutta langattoman netin modeemia. Koko viikonloppu ollaan siis ilman nettiä. Illalla meidän piti mennä katsomaan paikallisia hevoskilpailuja, joissa Anin piti olla tuomarina. Tiedonkulkuongelmista johtuen tieto ei ollut kuitenkaan tullut perille asti ja vasta kisoissa paikan päällä Anille tultiin kertomaan, ettei hän olekaan tuomarina. Jäimme kuitenkin katsomaan kilpailuja vähäksi aikaa. Seurasimme hetken aikaa gæđingakeppni-kilpailuosiota.

Sunnuntaina aloitettiin Freyrin liikutuksella. Juoksutuksen jälkeen menin sen selkään. Aluksi harjoiteltiin käännöksiä, jotka sujuvat jo paljon paremmin. Liinassa myös vähän laukkasimme. Hanna meni Freyrin selkään, sen jälkeen kun olin vähän aikaa mennyt sillä. Kun Freyr oli liikutettu, lähdimme toisten hevosten kanssa lenkille. Minä menin Kveđjalla, Hanna Lilla Trúlla ja Ann Snæfinnurilla Speki kädessä. Speki ei ole aiemmin ollut suoraan kädessä käsihevosena, vaan se on aina ollut jossain toisessa käsihevosessa kiinni. Hienosti kuitenkin meni. Toimme myös neljä kottikärryllistä kiviä kiviaitaan ja muuri alkaakin jo näyttää hienolta, kuten kuvasta näkyy. Tässä kohtaa kiviaitaa ei ollut yhtään rakennettua aiemmin, joten kokomuuri on saatu aikaiseksi tänä kesänä ja toisella puolen pihaa on muuria vielä vähän lisää tehtynä. Illemmalla teimme tallissa kaikkia pieniä hommia. Minä järjestelin hevosenkenkiä ja irroitin niistä nauloja. Kiinni ruostuneiden naulojen irroittaminen ei ollut helppoa, mutta kun löysin oikean taktiikan homma alkoi sujua. Samalla kun minä hääräsin kenkien kanssa, Ann toteutti ideoimamme harjalaatikon kiinnityssysteemin. Nyt laatikko on hienosti kiinnitetty kanakopin seinään eikä harjoja tarvitse enää kumartua ottamaan lattialla olevasta laatikosta. Ylimääräisiä hevostenkenkiäkin tuli samalla hyödynnettyä ja nyt harjalaatikon saa halutessaan nostettua alas.

Hevosten treenailua ja edistystä :)

Maanantaina Ann kengitti hevosia. Kveðja ja Speki olivat hienosti kun niitä kengitettiin, mutta Freyrin kanssa oli ongelmia. Se on kengitetty vain kerran aiemmin kokonaan. Nyt sille piti laittaa etukengät ja se ei ollut ollenkaan paikallaan. Alkuun se nosti jalkaansa kokoajan eteenpäin, mikä hankaloitti kengän kiinnittämistä huomattavasti. Kun ensimmäistä naulaakaan ei saatu paikalleen niin kenkääkin piti pitää kokoajan paikallaan. Mitkään konstit ei tuntunut auttavan, joten jalka laitettiin narulla kiinni. Alkuun se näytti vain hieman ihmettelevän, mutta sitten hevonen menikin aivan sekaisin. Se alkoi hyppiä ja yritti hypätä pilttuun etuseinän yli, josta se oli kiinni. Hevonen olisi pitänyt laittaa päästään lyhyemmälle, jotta sen ei olisi tullut mieleenkään hypätä siitä yli, mutta siinä tilanteessa kukaan ei sitä kuitenkaan tajunnut. Onneksi Freyrille tuli kuitenkin vain haava jalkaan, sillä siinä olisi voinut käydä todella pahastikin. Se antoi myös kengittää itsensä ihan nätisti paikallaan seisten välikohtauksen jälkeen. Varmasti sekin pelästyi. Freyrillekin siis saatiin lopulta kengät etusiin ja se antoi oikein nätisti laittaa ne. Jouduttiin vain käyttämään vähän vahvempia nauloja sillä ne eivät väänny niin helposti, jos se päättääkin heilauttaa jalkansa johonkin suuntaan. Samalla kun Ann kengitti muita hevosia minä siivoilin satulahuonetta. Siitä tulikin paljon siistimpi roskien tyhjennyksellä, pienellä lajittelulla ja lattian harjauksella.

Tiistaina kävimme Selfossissa uimassa ja kaupoissa. Sieltä Ann osti uusia pensaita, jotka istutettiin kotiin päästyämme. Sää oli sateinen, joten emme menneet ratsastamaan.

Keskiviikkona kävimme Kveðjalla ja Snæfinnurilla tekemässä jo pidemmän lenkin. Meni oikein hienosti ja Kveðja tuntui todella hyvältä. Lenkiltä palattuamme otimme käsittelyyn Freyrin ja Spekin. Freyr juoksutettiin ja sen jälkeen menin selkään. Kaikki meni oikein hienosti ja Freyr kuuntelee jo paljon paremmin mitä minä sanon sen selästä käsin. Aiemmin se on kuunnellut vain juoksuttajaa. Käännökset alkavat jo pikkuhiljaa sujua paremmin. Speki juoksutettiin ja sen jälkeen kokeiltiin mitä se sanoo kun menen sen selkään makaamaan. Se ei reagoinut siihen juuri lainkaan. Sitten nostin jalan jalustimeen ja sekin oli hevoselle ok. Ann piti vastaan toiselta puolen ja pääsin nousemaan Spekin selkään. Pelottavasta tilanteesta on todella nopeasti selvitty ja Speki oli todella hienosti. Ann juoksutti Spekiä siten, että olin selässä. Hevonen ei tuntunut yhtään pelkäävät, sillä pelottava tilanne oli ainoastaan selkään nousu. Tuntui oudolta istua juoksutettavana hevosen selässä, joka on jo valmis. Nyt Spekin kanssa vaan jatketaan, kun kerran meni näin hyvin ensimmäinen kunnolla selkään nousu. Illalla kävimme Hannan kanssa ratsastamassa kaatosateessa. Laitoimme sadevaatteet päälle ja lähdimme Klukalla ja Lilla Trúlla. Jouduimme kiertämään toista kautta kuin oli tarkoitus, sillä matkalla oli portti jota emme saaneet auki. Pääsimme kuitenkin lopulta rannalle ja sadekin oli vähän hellittänyt. Klukka ei kuitenkaan halunnut astua vesilätäköihin, joten se päätti kävellä mättäiden päällä ja kompuroi koko ajan. Sitä oli todella vaikea saada kävelemään lätäköissä, mutta sain sen kuitenkin kahlailemaan joidenkin lätäköiden läpi. Laukkasimme rannalle olleita lintuja pakoon. sillä tiirat hyökkäsivät kohti ja olisivat nokkineet kovaa jos olisimme jääneet kävelemään niiden ohi. Laukatessa kuitenkin jalustimeni liukuivat jalkaani vasten, siten ettei jalustin ollut enää varpaalla vaan painoi nilkkaani vasten. Tasapainossa oli pitämistä, mutten kuitenkaan tippunut ja Klukka hidasti heti kun pyysin kun linnuista oli päästy ohi. Kotiin päästyämme vaihdoimme kuivat vaatteet päälle, sillä vaikka meillä oli sadevaatteet niin osa vaatteista oli silti kastunut.

Torstaina oli jälleen käsittelyssä nuoria hevosia. Freyr juoksutettiin ja menin selkään. Pysähtymisessä ei ole mitään ongelmaa. Käännöksetkin paranevat kokoajan. Lisäkksi Freyr reagoi jo hyvin kun pyydän sitä eteenpäin. Siinä on vielä treenaamista, mutta mikään kiire ei ole. Spekin kanssa meni todella hyvin. Juoksutuksen jälkeen pääsin sen selkään hienosti ja menimme ilman liinaa. Speki tuntui todella hyvältä. Sain jopa sen vähän ravaamaan "painamalla ravinappulaa" eli painamalla käsillä sään kohdalta niin, että hevosen pää menee alemmas ja paino eteen. Mitä enemmän sitä treenaa niin sitä paremmin osaan antaa oikeat avut. Kyllähän hevonen osaa, mutta minulla itselläni on opettelemista sen suhteen, miten saa viiskäyntihevoselta tulemaan halutun askellajin. Jokainen hevonen kun on omanlaisensa. Iltapäivällä kävimme ratsastamassa. Minä menin Kveðjalla, Ann Snæfinnurilla, Hanna Freydísillä ja Hannan kaveri Lilla Trúlla. Puolessa välin matkaa huomattiin kuitenkin, että Lilla Trú ontuu. Ontuminen näytti todella pahalta ja sen kanssa päätettiin kävellä kotiin. Hanna ratsasti kaverinsa kanssa Freydísillä ja Snæfinnurilla kotiin. Ann ja minä kävelimme kotiin taluttaen Lilla Trúta ja Kveðjaa. Aluksi Lilla Trún jalka näytti todella pahalta ja epäiltiin että sieltä on puikkoluu poikki. Loppumatkasta kävely kuitenkin parani ja mietittiin mikä muu syy ontumiseen voisi olla. Syitä on tietysti monia miksi se voisi ontua, mutta todennäköisintä on tässä tapauksessa, että Lilla Trú on jotenkin nyrjäyttänyt jalkansa tai lyönyt sen johonkin. Reissu oli kuitenkin mielestäni onnistunut ja n. 4 km kävelymatka kotiinkaan ei haitannut. Ainut miinus oli Lilla Trún jalan satuttaminen, mutta sekin näyttää nyt jo paremmalta.

Perjantaina aamusta treenailtiin Freyrin kanssa. Juoksutuksen jälkeen menin jälleen selkään. Ja meni todella hyvin kun Ann juoksutti, siten että istuin selässä. Koska hevonen tuntui hyvältä ja meni niin hienosti päätimme kokeilla ilman liinaa. Freyrillä ei ole koskaan aiemmin menty ilman juoksutusliinan tukea ja turvaa, mutta se meni todella hienosti. Tuli todella hyvä fiilis kun sen kanssa on päästy niin pitkälle ja olen päässyt näkemään sen kehittymistä. Sitten ratsastin Spekillä. Se juoksutettiin ennen, mutta tällä kertaa kun menin selkään lähdin samantien ratsastamaan itsenäisesti ja todella hyvin meni. Selkään nousussakaan ei ollut mitään ongelmaa. Selästä piti kuitenkin tulla äkkiä alas, kun roska-auton ääni kuului pihatieltä. Speki ei pelästynyt autoa, muttemme halunneet ottaa sitä riskiä, että se pelästyy ja olen sen selässä. Saimme perjantaina muutenkin paljon aikaan. Ann siivosi talon, me vaihdoimme Hannan kanssa mullat sisäkukille, akvaarioon vaihdettiin vesi, teltta koottiin ja katsottiin miltä se näyttää ja veimme sisälle autonrenkaat jotka olivat ulkona. Lisäksi siivosimme tallissa yhden nurkan, johon oli kertynyt kaikenlaista tavaraa ja heinää. Nyt sinne saatiin hevosenkengät lajiteltuina ja muitakin tavaroita siististi. Illalla hevosia siirrettäessä treenasin Kveðjan kanssa kiinni ottamista, sillä se ei suostu antamaan tarhasta kiinni. Kun muut hevoset oli siirretty ja se jäi yksin niin pienen temppuilun jälkeen se kuitenkin antoi kiinni.

Lauantaina oli todella tuulinen päivä. Aamulla treenasin jälleen kiinniottoa Kveðjan kanssa. Aluksi otin sen kiinni tallissa hevosten siirtämisen yhteydessä. Kun olin päästänyt sen pihalle päätin että jatketaan treenaamista ja yritin ottaa sitä kiinni varmaankin reilun vartin. Aina kun pääsin vähänkään lähellä se juoksi karkuun tai kääntyi siten ettei ollut mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Lopulta kuitenkin pääsin sen lähelle ja rapsuttelin sitä takapuolen päältä. Etenin pikkuhiljaa sen päätä kohden. Muutaman kerran se teki tässäkin sen, että kääntyi ympäri, mutta vain sen verran etten juuri ja juuri yltänyt
ottamaan riimusta kiinni. Kun sain lopulta sen kiinni niin pidin vain vähän aikaa kiinni ja rapsuttelin. Sitten jätin hevosen tarhaan ja menin tekemään muita juttuja. Kveðja katsoi ihan ihmeissään perääni, kun en vienytkään sitä talliin. Kun menin viemään kaneille ruohoa niin siellä odotti surullinen näky. Toinen kaneista oli yön aikana kuollut. Menin sanomaan Anille ja kani haudattiin. Sitten lähdimme tutustumaan nähtävyyksiin. Kävimme ensin Gullfossissa ja sen jälkeen Geysiriä katsomassa. Molemmat olivat todella hienot. Molempien yhteydessä oli myös myymälä ja sain ostettua lisää matkamuistoja ja tuliaisia. Reissunpääteeksi kävimme vielä jäätelöllä.

Sunnuntaina aamulla otin jälleen Kveðjan kiinni tallissa hevosia siirtäessäni. Siivosin myös tallin nurkan loppuun. Kävimme myös korjaamassa aitoja ja portteja ja suorimme muutaman tolpan. Sitten kirjoitin tätä blogia. Tähän kului melko kauan aikaa, sillä aikaisempikin viikko oli jäänyt kaikessa kiireessä kirjoittamatta. Nyt on kuitenkin blogit kirjoitettu ja paljon on ehtinyt tapahtua. Ensiviikon keskiviikkona alkavatkin jo työt naapurin navetassa.

Kolmas viikko hevosjaksoa

Paljon on ehtinyt tapahtua ja saatu aikaan. Tekemistä on riittänyt ja siksi en ole ehtinyt kirjoittaa blogiakaan.  Klukalta on löytynyt töltti, kun olen sillä paljon ratsastellut. En edes pyytänyt sitä sen kummemmin tölttäämään, kun huomattiin että Klukkahan tölttää. Nyt kun sitä on paljon liikutettu niin sen jäykkyys on hellittänyt ja possupassi on saatu vaihtumaan töltiksi, mikä on hienoa. Klukan töltti on pääsääntöisesti passi tahtista, mutta nyt se on alkanut menemään hieman ravitahtisempaa tölttiä. 

Maanantaina kävimme ratsastamassa ja tarkoituksena oli mennä lenkki hotellin ympäri, mutta lenkki tyssäsi melko äkkiä kun Snæfinnur päätti pysähtyä kesken vauhdin ja Anin kädessä olleet käsihevoset Freydís ja Speki pääsivät irti. Ne lähtivät juoksemaan kotia kohti, mutta etenivät onneksi ratsastustietä pitkin. Mielestäni oli kummallista miten autot vain ajoivat 90 km/h ja jatkoivat matkaansa normaalisti välittämättä millään lailla irrallaan juoksevista hevosista. Luulisi, että autoilijoita hirvittäisi, että hevoset hyppäävät auton eteen. Olisin luullut autoilijoiden edes hieman hidastavan vauhtia, mutta ei. Yksi ystävällinen autoilija kuitenkin pysähtyi ja otti hevoset kiinni. Ei tarvinnut ihan kotiin asti ratsastaa hevosten perässä. Menimme sitten lyhyemmän lenkin. Hanna otti käsihevoset ja matka jatkui. Kun reissu oli saatu tehtyä ja hevoset laitettua takaisin tarhaan. Kärräsin lantaa takapihalle. Piha alkaa jo näyttämään paljon paremmalta.

Tiistaina kävimme maastoilemassa muutaman lyhyemmän lenkin nuorten kanssa. Ensin menimme lenkin siten että minä ratsastin Kveðjalla, Ann Snæfinnurilla ja Hanna Lilla Trúlla. Kveðjan kanssa on käyty viime vuonna vähän maastoilemassa, mutta tänä vuonna tämä oli ensimmäinen kerta kun se oli maastossa mukana. Kaikki meni todella hienosti. Sitten lähdimme uudelle lenkille. Minä menin Klukalla, Ann jatkoi Snæfinnurilla ja Hanna Lilla Trúlla. Hannalla oli kädessä Freydís ja Freyr, joka ei ole montaa kertaa ole ollut aiemmin kädessä. Hienosti meni tämäkin reissu.

Keskiviikkona treenailtiin Spekiä, jonka kanssa on jouduttu menemään takapakkia, kun aiemmin tuulisena säänä minun piti ratsastaa sillä ja selkään noustessa se pelästyi ja en ehtinyt liikkeeseen mukaan. En ollut vielä ehtinyt laskeutua satulaan ja hevosen juostua alta pois istahdinkin satulan taakse. Speki pelästyi ja minulla ei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä satulaan istumaan. Tipahdin sitten sieltä jaloilleni hevosen yli. En muista, että olisin koskaan tullut hevosen selästä alas siten, että tipuin sen takapuolen yli ja suoraan jaloilleni hevosen taakse. Spekille tilanteesta tuli pelottava. Se ei enää antanut nousta selkään. Olemme treenanneet sen kanssa satulan laittoa ja olen mennyt sen selkään mahalleni makaamaan. Tätä on treenattu lähinnä sisällä tallissa. Nyt kuitenkin pääsin Spekin selkään makaamaan pihalla ja kaikki meni hyvin. Speki ei enää säpsynyt lainkaan.

Torstaina kärräsin paljon lantaa takapihalle. En laskenut tarkkaan montako kärryllistä vein, mutta näin jälkeenpäin laskettuna ainakin kahdeksan. Lisäksi talloin lannan tiiviiksi, eli kirjaimellisesti kävelin paskassa. Voi kuulostaa hullulta, mutta kivaa se oli. Kuuntelin musiikkia ja kävelin edes takaisin. Tuntui hyvältä kun näki oman työn jäljen. Takapiha näytti sen jälkeen paljon paremmalta ja monta kuoppaa tuli täytettyä. Hanna lähti kaverilleen Lilla Trúlla ja menin saattamaan Klukan kanssa. Jatkoin vielä pidemmän lenkin Klukan kanssa. Sen jälkeen menin vielä Freydísillä kentällä. En uskaltanut sen kanssa lähteä yksin maastoon, koska en tiennyt miten se käyttäytyy kun en ole sen kanssa niin paljoa ratsastellut. Kentällä sen kanssa meni hienosti.

Perjantaina Hanna meni jälleen kaverilleen ja menin saattamaan Snæfinnurin kanssa. Pieniä ongelmia oli tietä ylitettäessä, sillä Snaffe ei olisi halunnut odotella autoja vaan alkoi temppuilemaan ja pomppi joka suuntaan. Onneksi sen kyydissä on kuitenkin helppo istua vaikka se vähän keulisikin. Illalla kävimme Hannan kanssa ratsastamasa lenkin rannalle. Menin Klukalla ja Hanna Freydísillä. Maisema oli hieno ja taivaalla näkyi sateenkaari. Ilma oli todella tyyni.

Lauantaina ja sunnuntaina olimme seuraamassa hevosten askellajiratsastuksen Islannin mestaruus -kilpailuja, joissa Ann oli tuomarina. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan maan parhaita hevosia. Kävimme myös molempina päivinä jäätelöllä.

29.6. - 5.7.

Toinen viikko Islannissa on startannut hyvin käyntiin. Olen kokoajan ihan sekaisin mikä päivä on, koska joka päivä tapahtuu niin paljon ja kaikkea uutta. Yritän kuitenkin tänne hahmottaa mitä olen minäkin päivänä tehnyt ja jos vaikka tämän blogin avulla pysyisin itsekin kärryillä mitä on minäkin päivänä tullut tehtyä.

Maanantaina kävimme Anin kanssa ratsastamassa. Minä meni Snæfinnurilla ja Ann Lilla Trúlla. Puolessa välissä matkaa oli portti ja siksi piti nousta hevosen selästä alas. Vaihdoimme siinä samalla hevosia. Hevoset olivat aivan erilaisia ratsastaa sillä Snæfinnur on todella jykevä ja sillä on pehmeät tasaiset ja jopa hieman hitaat liikkeet, kun taas Lilla Trúlla on pienet ja lyhyet askeleet ja se ravaa todella kovaa. Kun palasimme ratsastusreissulta lähdimme hakemaan Hannaa töistä. Sitten siivosimme kanien häkin. Homma osoittautui hankalammaksi kuin luultiin, sillä häkkiä ei saanutkaan heti kipattua ympäri vaan sieltä piti ensin lapioida paskaa pois. Ann lapioi häkkiä tyhjäksi ja minä kävin kippaamassa kuormat lantalaan. Kun häkistä oli lapioitu suurimmat pois saimme sen kipattua ja huuhtelin verkkopohjan letkulla niin saatiin sillä suurimmat pois. Sitten aseteltiin häkki paikoilleen ja peitettiin pohja uudella purulla. Sitten lähdimmekin käymään Selfossissa. Sieltä tultuamme lähdimme vielä Hannan kanssa ratsastamaan. Teimme iltalenkin rannalle. Ratsastin Klukalla ja Hanna Freydísillä. Rannalla menimme lupiinien sekaan ja otimme kuvia. Innostuimme myös ripottelemaan lupiinien terälehtiä hevosten harjaan. Tuli todella kesäinen fiilis ja oli todella hauskaa. Ilta-aurinko paistoi,hevosilla oli kesäiset koristeet ja laukkasimme joen rantaa pitkin. Tunnetta on miltei mahdoton sanoin kuvata, mutta hienoahan se oli.

Otimme myös tavoitteen. Joka päivä kuskataan kaksi kottikärryllistä vanhaa lantaa takapihan kuoppiin, jotta saadaan piha tasaiseksi ja kaksi kottikärryllistä kiviä, jotta saadaan rakennettua kiviaitaa. Kiviaidan olisi tarkoitus hieman suojata puutarhaa ja sen kasveja. Kuoppien täyttämisen tarkoitus on saada helpotettua nurmikonleikkuuta. Tällä hetkellä kuopat vaikeuttavat ruohonleikkaamista huomattavasti ja näyttäähän piha paremmalta kun se on edes suurinpiirtein tasainen.Otin pihasta jonkunlaiset kuvat, jotta voi seurata miten homma edistyy ja on kiva kun saa tehtyä "ennen-jälkeen"- kuvan.

Tiistaina kävimme jälleen Selfossissa uimassa ja kaupoissa. Sieltä tultuamme siivosimme kanalan. Oli hienoa saada kanoille puhtaat alustat. Löysimme myös kanojen munakätkön. Sillä pidemmän aikaa kanoilta oli tullut vain muutama muna normaalin viiden sijasta. Kun siirsimme tipujen häkkiä sieltä alta paljastui hautova kana. Sen vierestä ja alta löytyikin paljon munia, jotka eivät olleet vielä onneksi ehtineet mennä huonoiksi.

Keskiviikkona Kävimme paikallisen voimalan 50-vuotisjuhlissa. Sieltä pääsimme katsomaan energiaa tuottavia tuulimyllyjä. Ne olivat todella korkeita ja kuulemma pieniä. Korkeutta niillä oli päälle 70 metriä. Kävimme matkalla myös vanhanaikaisessa turvemajassa, joka oli rakennettu sellaiseksi, miten ennen ihmiset täällä asuivat. Kävimme myös katsomassa upeaa vesiputousta, sekä islantilaista metsää. Täällä ei metsiä meinaan hirveästi ole. Kun on Suomessa tottunut, että metsää on jokapaikassa niin täällä se on oikea harvinaisuus. Täällä on todella tasaista ja tasaisuus katkeaa ainoastaan korkeisiin vuoriin. Tila on vielä yhdellä Islannin tasaisimmista alueista, joten näen eniten tasaista Islantia :).

Torstaina kävimme Hannan kanssa ratsastamassa. Minä menin Klukalla ja Hanna Lilla Trúlla. Kävimme jälleen rannalla. Siellä on kyllä mahtavat maisemat. Meidän piti ylittää joistakin kohtaa pieni joenkaistale, jossa oli vettä alle puolimetriä ja virtausta ei lainkaan. Veden yli ratsastus tuntui todella hauskalta, sillä Suomessa ei olla hevosten kassa käyty lähelläkään vettä, kun siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Tuntuu hauskalta, kun menee hevosen kanssa vettä pitkin, sillä jalat kastuvat aina vähän ja se tuo sellaisen jännityksen tunteen, että kuinka paljon uskaltaa kastella ennen kuin alkaa tuntua inhottavalta. Ei meinaan tunnu kovin kivalta kun kengät on täynnä vettä sekä kuraa ja ratsastushousujen lahkeet ihan märät. Vaikka touhussa saattaa kastua niin on se kivaa silti. Rannalla pitää kuitenkin olla todella varovainen, sillä maa saattaa upottaa joistakin kohdista ja siksi vesilammikoita ylittäessä pitää ottaa askeleet varman päälle.

Perjantaina teimme Hannan kanssa reissun rannalle. Minä menin Klukalla ja Hanna Freydísillä. Oli todella hauskaa! Laukkailimme rantaa pitkin ja ratsastimme lupiinien seassa. Otimme myös paljon kuvia. Istuskelimme rannalla ja nautimme luonnon rauhasta. Veden keskellä ja rannalla oli lupiinimeriä. Lupiineja kasvoi todella paljon ja kun kaikki kukkivat, se näytti todella hienolta. Jouduimme matkalla rannalle myös taistelemaan yhden portin kanssa, sillä se oli todella tiukasti kiinni ja kun se lopulta saatiin auki niin kiinni saaminen tuotti ihan yhtä suuria hankaluuksia. Onneksi portti kuitenkin saatiin kunnolla kiinni, jotta eläimet pysyvät niille tarkoitetuilla alueilla, eivätkä mene naapurin maille. Illemmalla kävimme vielä Hannan kanssa ratsastamassa toisen joen rannalla. Menin Snæfinnurilla ja Hanna LillaTrúlla. Menimme ilman satulaa. Snaffen selässä oli todella helppo istua, sillä sen kyyti on niin tasaista ja askeleet pehmeät. Sen selkä on lisäksi todella pyöreä, joten ratsastaminen oli todella mukavaa ja tasapainoa ei tarvinnut hirveästi hakea. Ainut ongelma meinasi matkan aikana syntyä kun Snæfinnur päätti ettei se enää halua. Se veti pään alas, kääntyi ympäri ja meni sinne minne lystäsi. Sain kuitenkin ohjat itselleni takaisin ja sen pään nostettua ylös. Pienen keulimisen jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja vaikkei minulla ollut satulaakaan niin missään vaiheessa en menettänyt tasapainoani. Tuli vain sellainen voittajafiilis, kun se olinkin minä joka lopulta määräsi suunnan ja matka jatkua. Puolessa välissä vaihdoimme Hannan kanssa hevosia ja minä menin Lilla Trún selkään. Onneksi islanninhevoset ovat niin matalia niin selkään pääsi helposti hyppäämään. Tasapainoa sai hieman enemmän hakea, sillä Lilla Trú on paljon kapeampi kuin Snaffe. Askeleet olivat myös tikittävämmät. Selässä kuitenkin pysyin ja hieman vain keikuin puolelta toiselle kun mentiin kovempaa. Mutta pääasia on, että oli todella hauskaa ja päivä oli muutenkin todella onnistunut. Teimme hienot retket ja hevoset tuli siinä samalla liikutettua.

Lauantaina olimme Reykjavikissa. Ostelin tuliaisia ja muistoja Islannista, sekä tietysti kaikkea mitä tarvitsin. Kävimme Anin vanhimman tyttären luona ja tutustuimme Reykjavikiin. Illalla kävimme vielä elokuvissa katsomassa Inside Out- nimisen elokuvan. Leffa oli englanniksi ja teksti islanniksi. Ymmärsin todella hyvin ja elokuvaa oli kiva katsoa. en missään kohtaa tippunut kärryiltä, vaikka kielitaitoni ei mikään hyvä olekaan.


Sunnuntaina otettiin käsittelyyn nuoria hevosia. Ensiksi otettiin Kveðja, joka on vähän kuin minun projekti. Se ei ole täysin kouluttamaton, muttei osaakaan oikeastaan mitään. Se on nyt viisi ja siltä yritetään saada tölttiä. Sillä on tällä hetkellä kengät vain takana, jotta töltti olisi helpompi saada siltä. Aluksi Ann juoksutti Kveðjan ja sen jälkeen kiipesin selkään sen jälkeen, kun Hanna oli näyttänyt miten pitäisi toimia. Aluksi vain ratsastelin ja kuulostelin miltä hevonen tuntuu. Kovaa ohjastuntumaa ei vielä voi ottaa, sillä hevonen vasta tutustuu kuolaimeen ja ei vielä oikein ymmärrä mikä sen tarkoitus on. Kokeilimme ottaa vähän tölttiä ja joitakin muutamia tölttin päin olevia askelia sieltä tulikin. Liikaa ei pidä tehdä kerralla, joten Kveðja päästettiin takaisin tarhaan muiden sekaan. Sitten otettiin käsittelyyn neljävuotias Freyr. Sekin juoksutettiin ensin ja sen jälkeen kiipesin selkään ja ihan vaan istuin selässä, jotta hevonen tutustuu ratsastajan oloon sen selässä. Ann talutti muutaman kierroksen ja sitten oli tämänkin hevosen osalta päivän harjoitukset tehty.

Islannissa ♡

Islannissa ollaan ja pikkuhiljaa aikaerosta ja muusta tohinasta on toivuttu. Näin alkuun todettakoon, että täällä on ollut todella mukavaa. Ei tunnu ollenkaan siltä, että olisi ulkomailla vaikka maisema on aivan erilainen ja täytyy välillä puhua eri kieliäkin. Asun siis perheessä, jossa perheen äiti Ann puhuu suomea. Hänen nuorimmat lapsensa Hanna ja Anton, jotka asuvat vielä kotona, puhuvat vain heikosti suomea, mutta minun pitää puhua sitä heille, jotta he oppisivat sitä lisää. Perhe puhuu keskenään ruotsia. Olen oppinut jo nyt paljon englantia ja ruotsia, sillä kun sitä kuuntelee jatkuvasti oppii paljon. Tulin siis Islantiin tiistaina 23.6. ja olen nyt ollut täällä viikon.

Opettajani tuli mukanani Islantiin ja allekirjoitimme sopimuspaperit tilojen kanssa kuntoon. Muutaman päivän vierailun jälkeen hän kuitenkin palasi Suomeen. Tilalla jossa asun on 28 hevosta, joista perheen omia on 21. Yksi varsa on vielä syntymättä. Työtehtäviini kuuluu monenlaisia tehtäviä, mutta lähinnä hevosten liikutus on tärkein. Tilalla asustaa myös kanoja, kaneja, kissoja ja kaloja, joten myös niiden kanssa tulee tehtyä asioita. Olemme käyneet ratsastamassa jo monta kertaa ja voin vain todeta, että täällä on mahtavat maisemat. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvata kun laukataan ilta-auringossa joenrantahiekkaa pitkin ja maisemat ovat aivan uskomattoman kauniit. Käymme usein ratsastamassa Hannan kanssa kahdestaan, sillä tykkäämme molemmat mennä hevosten kanssa reippaasti. Ratsastuslenkit sujuvat hyvin kielimuurista huolimatta, sillä jos toinen ei jostain syystä ymmärrä yritetään asia selittää joko englanniksi tai kansainvälisillä käsimerkeillä :D.

Odotan työssäoppimisjaksoltani Islannissa jonkin verran. Toivoisin, että oppisin kieliä paremmin ja etenkin englanninkielen taitoni paranisi. Jonkin verran olisi myös kiva oppia islantia. Paikallisiin nähtävyyksiin ja historiaan olisi myös hienoa tutustua ja olen jo nyt päässyt kiertämään erilaisissa paikoissa ja  Ann on kertonut minulle jonkin verran erilaisista Islannin perinteistä ja historiasta. Erityisen kiinnostunut olen islanninhevosista, joista toivon oppivani paljon uutta. Olen jo nyt päättänyt, että haluan joskus omistaa oman islanninhevosen, sillä ihanne hevoseni on pieni ja pippurinen ja issikka sopii tähän kuvaukseen miltei täydellisesti. Islanninhevonen on paljon erilaisempi, kuin esimerkiksi suomenhevonen, joten on hienoa saada tutustua tähän rotuun. Toivon, että opin täällä jotain uutta ja tapoja toimia hevosten kanssa. Olisi hienoa, jos voisin hyödyntää oppimiani asioita myös Suomessa hevosten kanssa toimiessani.