Islannissa ollaan ja pikkuhiljaa aikaerosta ja muusta tohinasta on toivuttu. Näin alkuun todettakoon, että täällä on ollut todella mukavaa. Ei tunnu ollenkaan siltä, että olisi ulkomailla vaikka maisema on aivan erilainen ja täytyy välillä puhua eri kieliäkin. Asun siis perheessä, jossa perheen äiti Ann puhuu suomea. Hänen nuorimmat lapsensa Hanna ja Anton, jotka asuvat vielä kotona, puhuvat vain heikosti suomea, mutta minun pitää puhua sitä heille, jotta he oppisivat sitä lisää. Perhe puhuu keskenään ruotsia. Olen oppinut jo nyt paljon englantia ja ruotsia, sillä kun sitä kuuntelee jatkuvasti oppii paljon. Tulin siis Islantiin tiistaina 23.6. ja olen nyt ollut täällä viikon.
Opettajani tuli mukanani Islantiin ja allekirjoitimme sopimuspaperit tilojen kanssa kuntoon. Muutaman päivän vierailun jälkeen hän kuitenkin palasi Suomeen. Tilalla jossa asun on 28 hevosta, joista perheen omia on 21. Yksi varsa on vielä syntymättä. Työtehtäviini kuuluu monenlaisia tehtäviä, mutta lähinnä hevosten liikutus on tärkein. Tilalla asustaa myös kanoja, kaneja, kissoja ja kaloja, joten myös niiden kanssa tulee tehtyä asioita. Olemme käyneet ratsastamassa jo monta kertaa ja voin vain todeta, että täällä on mahtavat maisemat. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvata kun laukataan ilta-auringossa joenrantahiekkaa pitkin ja maisemat ovat aivan uskomattoman kauniit. Käymme usein ratsastamassa Hannan kanssa kahdestaan, sillä tykkäämme molemmat mennä hevosten kanssa reippaasti. Ratsastuslenkit sujuvat hyvin kielimuurista huolimatta, sillä jos toinen ei jostain syystä ymmärrä yritetään asia selittää joko englanniksi tai kansainvälisillä käsimerkeillä :D.
Odotan työssäoppimisjaksoltani Islannissa jonkin verran. Toivoisin, että oppisin kieliä paremmin ja etenkin englanninkielen taitoni paranisi. Jonkin verran olisi myös kiva oppia islantia. Paikallisiin nähtävyyksiin ja historiaan olisi myös hienoa tutustua ja olen jo nyt päässyt kiertämään erilaisissa paikoissa ja Ann on kertonut minulle jonkin verran erilaisista Islannin perinteistä ja historiasta. Erityisen kiinnostunut olen islanninhevosista, joista toivon oppivani paljon uutta. Olen jo nyt päättänyt, että haluan joskus omistaa oman islanninhevosen, sillä ihanne hevoseni on pieni ja pippurinen ja issikka sopii tähän kuvaukseen miltei täydellisesti. Islanninhevonen on paljon erilaisempi, kuin esimerkiksi suomenhevonen, joten on hienoa saada tutustua tähän rotuun. Toivon, että opin täällä jotain uutta ja tapoja toimia hevosten kanssa. Olisi hienoa, jos voisin hyödyntää oppimiani asioita myös Suomessa hevosten kanssa toimiessani.
Islannissa ollaan ja pikkuhiljaa aikaerosta ja muusta tohinasta on toivuttu. Näin alkuun todettakoon, että täällä on ollut todella mukavaa. Ei tunnu ollenkaan siltä, että olisi ulkomailla vaikka maisema on aivan erilainen ja täytyy välillä puhua eri kieliäkin. Asun siis perheessä, jossa perheen äiti Ann puhuu suomea. Hänen nuorimmat lapsensa Hanna ja Anton, jotka asuvat vielä kotona, puhuvat vain heikosti suomea, mutta minun pitää puhua sitä heille, jotta he oppisivat sitä lisää. Perhe puhuu keskenään ruotsia. Olen oppinut jo nyt paljon englantia ja ruotsia, sillä kun sitä kuuntelee jatkuvasti oppii paljon. Tulin siis Islantiin tiistaina 23.6. ja olen nyt ollut täällä viikon.
Opettajani tuli mukanani Islantiin ja allekirjoitimme sopimuspaperit tilojen kanssa kuntoon. Muutaman päivän vierailun jälkeen hän kuitenkin palasi Suomeen. Tilalla jossa asun on 28 hevosta, joista perheen omia on 21. Yksi varsa on vielä syntymättä. Työtehtäviini kuuluu monenlaisia tehtäviä, mutta lähinnä hevosten liikutus on tärkein. Tilalla asustaa myös kanoja, kaneja, kissoja ja kaloja, joten myös niiden kanssa tulee tehtyä asioita. Olemme käyneet ratsastamassa jo monta kertaa ja voin vain todeta, että täällä on mahtavat maisemat. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvata kun laukataan ilta-auringossa joenrantahiekkaa pitkin ja maisemat ovat aivan uskomattoman kauniit. Käymme usein ratsastamassa Hannan kanssa kahdestaan, sillä tykkäämme molemmat mennä hevosten kanssa reippaasti. Ratsastuslenkit sujuvat hyvin kielimuurista huolimatta, sillä jos toinen ei jostain syystä ymmärrä yritetään asia selittää joko englanniksi tai kansainvälisillä käsimerkeillä :D.
Odotan työssäoppimisjaksoltani Islannissa jonkin verran. Toivoisin, että oppisin kieliä paremmin ja etenkin englanninkielen taitoni paranisi. Jonkin verran olisi myös kiva oppia islantia. Paikallisiin nähtävyyksiin ja historiaan olisi myös hienoa tutustua ja olen jo nyt päässyt kiertämään erilaisissa paikoissa ja Ann on kertonut minulle jonkin verran erilaisista Islannin perinteistä ja historiasta. Erityisen kiinnostunut olen islanninhevosista, joista toivon oppivani paljon uutta. Olen jo nyt päättänyt, että haluan joskus omistaa oman islanninhevosen, sillä ihanne hevoseni on pieni ja pippurinen ja issikka sopii tähän kuvaukseen miltei täydellisesti. Islanninhevonen on paljon erilaisempi, kuin esimerkiksi suomenhevonen, joten on hienoa saada tutustua tähän rotuun. Toivon, että opin täällä jotain uutta ja tapoja toimia hevosten kanssa. Olisi hienoa, jos voisin hyödyntää oppimiani asioita myös Suomessa hevosten kanssa toimiessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti