Toinen viikko Islannissa on startannut hyvin käyntiin. Olen kokoajan ihan sekaisin mikä päivä on, koska joka päivä tapahtuu niin paljon ja kaikkea uutta. Yritän kuitenkin tänne hahmottaa mitä olen minäkin päivänä tehnyt ja jos vaikka tämän blogin avulla pysyisin itsekin kärryillä mitä on minäkin päivänä tullut tehtyä.
Maanantaina kävimme Anin kanssa ratsastamassa. Minä meni Snæfinnurilla ja Ann Lilla Trúlla. Puolessa välissä matkaa oli portti ja siksi piti nousta hevosen selästä alas. Vaihdoimme siinä samalla hevosia. Hevoset olivat aivan erilaisia ratsastaa sillä Snæfinnur on todella jykevä ja sillä on pehmeät tasaiset ja jopa hieman hitaat liikkeet, kun taas Lilla Trúlla on pienet ja lyhyet askeleet ja se ravaa todella kovaa. Kun palasimme ratsastusreissulta lähdimme hakemaan Hannaa töistä. Sitten siivosimme kanien häkin. Homma osoittautui hankalammaksi kuin luultiin, sillä häkkiä ei saanutkaan heti kipattua ympäri vaan sieltä piti ensin lapioida paskaa pois. Ann lapioi häkkiä tyhjäksi ja minä kävin kippaamassa kuormat lantalaan. Kun häkistä oli lapioitu suurimmat pois saimme sen kipattua ja huuhtelin verkkopohjan letkulla niin saatiin sillä suurimmat pois. Sitten aseteltiin häkki paikoilleen ja peitettiin pohja uudella purulla. Sitten lähdimmekin käymään Selfossissa. Sieltä tultuamme lähdimme vielä Hannan kanssa ratsastamaan. Teimme iltalenkin rannalle. Ratsastin Klukalla ja Hanna Freydísillä. Rannalla menimme lupiinien sekaan ja otimme kuvia. Innostuimme myös ripottelemaan lupiinien terälehtiä hevosten harjaan. Tuli todella kesäinen fiilis ja oli todella hauskaa. Ilta-aurinko paistoi,hevosilla oli kesäiset koristeet ja laukkasimme joen rantaa pitkin. Tunnetta on miltei mahdoton sanoin kuvata, mutta hienoahan se oli.
Otimme myös tavoitteen. Joka päivä kuskataan kaksi kottikärryllistä vanhaa lantaa takapihan kuoppiin, jotta saadaan piha tasaiseksi ja kaksi kottikärryllistä kiviä, jotta saadaan rakennettua kiviaitaa. Kiviaidan olisi tarkoitus hieman suojata puutarhaa ja sen kasveja. Kuoppien täyttämisen tarkoitus on saada helpotettua nurmikonleikkuuta. Tällä hetkellä kuopat vaikeuttavat ruohonleikkaamista huomattavasti ja näyttäähän piha paremmalta kun se on edes suurinpiirtein tasainen.Otin pihasta jonkunlaiset kuvat, jotta voi seurata miten homma edistyy ja on kiva kun saa tehtyä "ennen-jälkeen"- kuvan.
Tiistaina kävimme jälleen Selfossissa uimassa ja kaupoissa. Sieltä tultuamme siivosimme kanalan. Oli hienoa saada kanoille puhtaat alustat. Löysimme myös kanojen munakätkön. Sillä pidemmän aikaa kanoilta oli tullut vain muutama muna normaalin viiden sijasta. Kun siirsimme tipujen häkkiä sieltä alta paljastui hautova kana. Sen vierestä ja alta löytyikin paljon munia, jotka eivät olleet vielä onneksi ehtineet mennä huonoiksi.
Keskiviikkona Kävimme paikallisen voimalan 50-vuotisjuhlissa. Sieltä pääsimme katsomaan energiaa tuottavia tuulimyllyjä. Ne olivat todella korkeita ja kuulemma pieniä. Korkeutta niillä oli päälle 70 metriä. Kävimme matkalla myös vanhanaikaisessa turvemajassa, joka oli rakennettu sellaiseksi, miten ennen ihmiset täällä asuivat. Kävimme myös katsomassa upeaa vesiputousta, sekä islantilaista metsää. Täällä ei metsiä meinaan hirveästi ole. Kun on Suomessa tottunut, että metsää on jokapaikassa niin täällä se on oikea harvinaisuus. Täällä on todella tasaista ja tasaisuus katkeaa ainoastaan korkeisiin vuoriin. Tila on vielä yhdellä Islannin tasaisimmista alueista, joten näen eniten tasaista Islantia :).
Torstaina kävimme Hannan kanssa ratsastamassa. Minä menin Klukalla ja Hanna Lilla Trúlla. Kävimme jälleen rannalla. Siellä on kyllä mahtavat maisemat. Meidän piti ylittää joistakin kohtaa pieni joenkaistale, jossa oli vettä alle puolimetriä ja virtausta ei lainkaan. Veden yli ratsastus tuntui todella hauskalta, sillä Suomessa ei olla hevosten kassa käyty lähelläkään vettä, kun siihen ei ole ollut mahdollisuutta. Tuntuu hauskalta, kun menee hevosen kanssa vettä pitkin, sillä jalat kastuvat aina vähän ja se tuo sellaisen jännityksen tunteen, että kuinka paljon uskaltaa kastella ennen kuin alkaa tuntua inhottavalta. Ei meinaan tunnu kovin kivalta kun kengät on täynnä vettä sekä kuraa ja ratsastushousujen lahkeet ihan märät. Vaikka touhussa saattaa kastua niin on se kivaa silti. Rannalla pitää kuitenkin olla todella varovainen, sillä maa saattaa upottaa joistakin kohdista ja siksi vesilammikoita ylittäessä pitää ottaa askeleet varman päälle.
Perjantaina teimme Hannan kanssa reissun rannalle. Minä menin Klukalla ja Hanna Freydísillä. Oli todella hauskaa! Laukkailimme rantaa pitkin ja ratsastimme lupiinien seassa. Otimme myös paljon kuvia. Istuskelimme rannalla ja nautimme luonnon rauhasta. Veden keskellä ja rannalla oli lupiinimeriä. Lupiineja kasvoi todella paljon ja kun kaikki kukkivat, se näytti todella hienolta. Jouduimme matkalla rannalle myös taistelemaan yhden portin kanssa, sillä se oli todella tiukasti kiinni ja kun se lopulta saatiin auki niin kiinni saaminen tuotti ihan yhtä suuria hankaluuksia. Onneksi portti kuitenkin saatiin kunnolla kiinni, jotta eläimet pysyvät niille tarkoitetuilla alueilla, eivätkä mene naapurin maille. Illemmalla kävimme vielä Hannan kanssa ratsastamassa toisen joen rannalla. Menin Snæfinnurilla ja Hanna LillaTrúlla. Menimme ilman satulaa. Snaffen selässä oli todella helppo istua, sillä sen kyyti on niin tasaista ja askeleet pehmeät. Sen selkä on lisäksi todella pyöreä, joten ratsastaminen oli todella mukavaa ja tasapainoa ei tarvinnut hirveästi hakea. Ainut ongelma meinasi matkan aikana syntyä kun Snæfinnur päätti ettei se enää halua. Se veti pään alas, kääntyi ympäri ja meni sinne minne lystäsi. Sain kuitenkin ohjat itselleni takaisin ja sen pään nostettua ylös. Pienen keulimisen jälkeen pääsimme kuitenkin jatkamaan matkaa ja vaikkei minulla ollut satulaakaan niin missään vaiheessa en menettänyt tasapainoani. Tuli vain sellainen voittajafiilis, kun se olinkin minä joka lopulta määräsi suunnan ja matka jatkua. Puolessa välissä vaihdoimme Hannan kanssa hevosia ja minä menin Lilla Trún selkään. Onneksi islanninhevoset ovat niin matalia niin selkään pääsi helposti hyppäämään. Tasapainoa sai hieman enemmän hakea, sillä Lilla Trú on paljon kapeampi kuin Snaffe. Askeleet olivat myös tikittävämmät. Selässä kuitenkin pysyin ja hieman vain keikuin puolelta toiselle kun mentiin kovempaa. Mutta pääasia on, että oli todella hauskaa ja päivä oli muutenkin todella onnistunut. Teimme hienot retket ja hevoset tuli siinä samalla liikutettua.
Lauantaina olimme Reykjavikissa. Ostelin tuliaisia ja muistoja Islannista, sekä tietysti kaikkea mitä tarvitsin. Kävimme Anin vanhimman tyttären luona ja tutustuimme Reykjavikiin. Illalla kävimme vielä elokuvissa katsomassa Inside Out- nimisen elokuvan. Leffa oli englanniksi ja teksti islanniksi. Ymmärsin todella hyvin ja elokuvaa oli kiva katsoa. en missään kohtaa tippunut kärryiltä, vaikka kielitaitoni ei mikään hyvä olekaan.
Sunnuntaina otettiin käsittelyyn nuoria hevosia. Ensiksi otettiin Kveðja, joka on vähän kuin minun projekti. Se ei ole täysin kouluttamaton, muttei osaakaan oikeastaan mitään. Se on nyt viisi ja siltä yritetään saada tölttiä. Sillä on tällä hetkellä kengät vain takana, jotta töltti olisi helpompi saada siltä. Aluksi Ann juoksutti Kveðjan ja sen jälkeen kiipesin selkään sen jälkeen, kun Hanna oli näyttänyt miten pitäisi toimia. Aluksi vain ratsastelin ja kuulostelin miltä hevonen tuntuu. Kovaa ohjastuntumaa ei vielä voi ottaa, sillä hevonen vasta tutustuu kuolaimeen ja ei vielä oikein ymmärrä mikä sen tarkoitus on. Kokeilimme ottaa vähän tölttiä ja joitakin muutamia tölttin päin olevia askelia sieltä tulikin. Liikaa ei pidä tehdä kerralla, joten Kveðja päästettiin takaisin tarhaan muiden sekaan. Sitten otettiin käsittelyyn neljävuotias Freyr. Sekin juoksutettiin ensin ja sen jälkeen kiipesin selkään ja ihan vaan istuin selässä, jotta hevonen tutustuu ratsastajan oloon sen selässä. Ann talutti muutaman kierroksen ja sitten oli tämänkin hevosen osalta päivän harjoitukset tehty. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti