Hevosten treenailua ja edistystä :)

Maanantaina Ann kengitti hevosia. Kveðja ja Speki olivat hienosti kun niitä kengitettiin, mutta Freyrin kanssa oli ongelmia. Se on kengitetty vain kerran aiemmin kokonaan. Nyt sille piti laittaa etukengät ja se ei ollut ollenkaan paikallaan. Alkuun se nosti jalkaansa kokoajan eteenpäin, mikä hankaloitti kengän kiinnittämistä huomattavasti. Kun ensimmäistä naulaakaan ei saatu paikalleen niin kenkääkin piti pitää kokoajan paikallaan. Mitkään konstit ei tuntunut auttavan, joten jalka laitettiin narulla kiinni. Alkuun se näytti vain hieman ihmettelevän, mutta sitten hevonen menikin aivan sekaisin. Se alkoi hyppiä ja yritti hypätä pilttuun etuseinän yli, josta se oli kiinni. Hevonen olisi pitänyt laittaa päästään lyhyemmälle, jotta sen ei olisi tullut mieleenkään hypätä siitä yli, mutta siinä tilanteessa kukaan ei sitä kuitenkaan tajunnut. Onneksi Freyrille tuli kuitenkin vain haava jalkaan, sillä siinä olisi voinut käydä todella pahastikin. Se antoi myös kengittää itsensä ihan nätisti paikallaan seisten välikohtauksen jälkeen. Varmasti sekin pelästyi. Freyrillekin siis saatiin lopulta kengät etusiin ja se antoi oikein nätisti laittaa ne. Jouduttiin vain käyttämään vähän vahvempia nauloja sillä ne eivät väänny niin helposti, jos se päättääkin heilauttaa jalkansa johonkin suuntaan. Samalla kun Ann kengitti muita hevosia minä siivoilin satulahuonetta. Siitä tulikin paljon siistimpi roskien tyhjennyksellä, pienellä lajittelulla ja lattian harjauksella.

Tiistaina kävimme Selfossissa uimassa ja kaupoissa. Sieltä Ann osti uusia pensaita, jotka istutettiin kotiin päästyämme. Sää oli sateinen, joten emme menneet ratsastamaan.

Keskiviikkona kävimme Kveðjalla ja Snæfinnurilla tekemässä jo pidemmän lenkin. Meni oikein hienosti ja Kveðja tuntui todella hyvältä. Lenkiltä palattuamme otimme käsittelyyn Freyrin ja Spekin. Freyr juoksutettiin ja sen jälkeen menin selkään. Kaikki meni oikein hienosti ja Freyr kuuntelee jo paljon paremmin mitä minä sanon sen selästä käsin. Aiemmin se on kuunnellut vain juoksuttajaa. Käännökset alkavat jo pikkuhiljaa sujua paremmin. Speki juoksutettiin ja sen jälkeen kokeiltiin mitä se sanoo kun menen sen selkään makaamaan. Se ei reagoinut siihen juuri lainkaan. Sitten nostin jalan jalustimeen ja sekin oli hevoselle ok. Ann piti vastaan toiselta puolen ja pääsin nousemaan Spekin selkään. Pelottavasta tilanteesta on todella nopeasti selvitty ja Speki oli todella hienosti. Ann juoksutti Spekiä siten, että olin selässä. Hevonen ei tuntunut yhtään pelkäävät, sillä pelottava tilanne oli ainoastaan selkään nousu. Tuntui oudolta istua juoksutettavana hevosen selässä, joka on jo valmis. Nyt Spekin kanssa vaan jatketaan, kun kerran meni näin hyvin ensimmäinen kunnolla selkään nousu. Illalla kävimme Hannan kanssa ratsastamassa kaatosateessa. Laitoimme sadevaatteet päälle ja lähdimme Klukalla ja Lilla Trúlla. Jouduimme kiertämään toista kautta kuin oli tarkoitus, sillä matkalla oli portti jota emme saaneet auki. Pääsimme kuitenkin lopulta rannalle ja sadekin oli vähän hellittänyt. Klukka ei kuitenkaan halunnut astua vesilätäköihin, joten se päätti kävellä mättäiden päällä ja kompuroi koko ajan. Sitä oli todella vaikea saada kävelemään lätäköissä, mutta sain sen kuitenkin kahlailemaan joidenkin lätäköiden läpi. Laukkasimme rannalle olleita lintuja pakoon. sillä tiirat hyökkäsivät kohti ja olisivat nokkineet kovaa jos olisimme jääneet kävelemään niiden ohi. Laukatessa kuitenkin jalustimeni liukuivat jalkaani vasten, siten ettei jalustin ollut enää varpaalla vaan painoi nilkkaani vasten. Tasapainossa oli pitämistä, mutten kuitenkaan tippunut ja Klukka hidasti heti kun pyysin kun linnuista oli päästy ohi. Kotiin päästyämme vaihdoimme kuivat vaatteet päälle, sillä vaikka meillä oli sadevaatteet niin osa vaatteista oli silti kastunut.

Torstaina oli jälleen käsittelyssä nuoria hevosia. Freyr juoksutettiin ja menin selkään. Pysähtymisessä ei ole mitään ongelmaa. Käännöksetkin paranevat kokoajan. Lisäkksi Freyr reagoi jo hyvin kun pyydän sitä eteenpäin. Siinä on vielä treenaamista, mutta mikään kiire ei ole. Spekin kanssa meni todella hyvin. Juoksutuksen jälkeen pääsin sen selkään hienosti ja menimme ilman liinaa. Speki tuntui todella hyvältä. Sain jopa sen vähän ravaamaan "painamalla ravinappulaa" eli painamalla käsillä sään kohdalta niin, että hevosen pää menee alemmas ja paino eteen. Mitä enemmän sitä treenaa niin sitä paremmin osaan antaa oikeat avut. Kyllähän hevonen osaa, mutta minulla itselläni on opettelemista sen suhteen, miten saa viiskäyntihevoselta tulemaan halutun askellajin. Jokainen hevonen kun on omanlaisensa. Iltapäivällä kävimme ratsastamassa. Minä menin Kveðjalla, Ann Snæfinnurilla, Hanna Freydísillä ja Hannan kaveri Lilla Trúlla. Puolessa välin matkaa huomattiin kuitenkin, että Lilla Trú ontuu. Ontuminen näytti todella pahalta ja sen kanssa päätettiin kävellä kotiin. Hanna ratsasti kaverinsa kanssa Freydísillä ja Snæfinnurilla kotiin. Ann ja minä kävelimme kotiin taluttaen Lilla Trúta ja Kveðjaa. Aluksi Lilla Trún jalka näytti todella pahalta ja epäiltiin että sieltä on puikkoluu poikki. Loppumatkasta kävely kuitenkin parani ja mietittiin mikä muu syy ontumiseen voisi olla. Syitä on tietysti monia miksi se voisi ontua, mutta todennäköisintä on tässä tapauksessa, että Lilla Trú on jotenkin nyrjäyttänyt jalkansa tai lyönyt sen johonkin. Reissu oli kuitenkin mielestäni onnistunut ja n. 4 km kävelymatka kotiinkaan ei haitannut. Ainut miinus oli Lilla Trún jalan satuttaminen, mutta sekin näyttää nyt jo paremmalta.

Perjantaina aamusta treenailtiin Freyrin kanssa. Juoksutuksen jälkeen menin jälleen selkään. Ja meni todella hyvin kun Ann juoksutti, siten että istuin selässä. Koska hevonen tuntui hyvältä ja meni niin hienosti päätimme kokeilla ilman liinaa. Freyrillä ei ole koskaan aiemmin menty ilman juoksutusliinan tukea ja turvaa, mutta se meni todella hienosti. Tuli todella hyvä fiilis kun sen kanssa on päästy niin pitkälle ja olen päässyt näkemään sen kehittymistä. Sitten ratsastin Spekillä. Se juoksutettiin ennen, mutta tällä kertaa kun menin selkään lähdin samantien ratsastamaan itsenäisesti ja todella hyvin meni. Selkään nousussakaan ei ollut mitään ongelmaa. Selästä piti kuitenkin tulla äkkiä alas, kun roska-auton ääni kuului pihatieltä. Speki ei pelästynyt autoa, muttemme halunneet ottaa sitä riskiä, että se pelästyy ja olen sen selässä. Saimme perjantaina muutenkin paljon aikaan. Ann siivosi talon, me vaihdoimme Hannan kanssa mullat sisäkukille, akvaarioon vaihdettiin vesi, teltta koottiin ja katsottiin miltä se näyttää ja veimme sisälle autonrenkaat jotka olivat ulkona. Lisäksi siivosimme tallissa yhden nurkan, johon oli kertynyt kaikenlaista tavaraa ja heinää. Nyt sinne saatiin hevosenkengät lajiteltuina ja muitakin tavaroita siististi. Illalla hevosia siirrettäessä treenasin Kveðjan kanssa kiinni ottamista, sillä se ei suostu antamaan tarhasta kiinni. Kun muut hevoset oli siirretty ja se jäi yksin niin pienen temppuilun jälkeen se kuitenkin antoi kiinni.

Lauantaina oli todella tuulinen päivä. Aamulla treenasin jälleen kiinniottoa Kveðjan kanssa. Aluksi otin sen kiinni tallissa hevosten siirtämisen yhteydessä. Kun olin päästänyt sen pihalle päätin että jatketaan treenaamista ja yritin ottaa sitä kiinni varmaankin reilun vartin. Aina kun pääsin vähänkään lähellä se juoksi karkuun tai kääntyi siten ettei ollut mitään mahdollisuutta saada sitä kiinni. Lopulta kuitenkin pääsin sen lähelle ja rapsuttelin sitä takapuolen päältä. Etenin pikkuhiljaa sen päätä kohden. Muutaman kerran se teki tässäkin sen, että kääntyi ympäri, mutta vain sen verran etten juuri ja juuri yltänyt
ottamaan riimusta kiinni. Kun sain lopulta sen kiinni niin pidin vain vähän aikaa kiinni ja rapsuttelin. Sitten jätin hevosen tarhaan ja menin tekemään muita juttuja. Kveðja katsoi ihan ihmeissään perääni, kun en vienytkään sitä talliin. Kun menin viemään kaneille ruohoa niin siellä odotti surullinen näky. Toinen kaneista oli yön aikana kuollut. Menin sanomaan Anille ja kani haudattiin. Sitten lähdimme tutustumaan nähtävyyksiin. Kävimme ensin Gullfossissa ja sen jälkeen Geysiriä katsomassa. Molemmat olivat todella hienot. Molempien yhteydessä oli myös myymälä ja sain ostettua lisää matkamuistoja ja tuliaisia. Reissunpääteeksi kävimme vielä jäätelöllä.

Sunnuntaina aamulla otin jälleen Kveðjan kiinni tallissa hevosia siirtäessäni. Siivosin myös tallin nurkan loppuun. Kävimme myös korjaamassa aitoja ja portteja ja suorimme muutaman tolpan. Sitten kirjoitin tätä blogia. Tähän kului melko kauan aikaa, sillä aikaisempikin viikko oli jäänyt kaikessa kiireessä kirjoittamatta. Nyt on kuitenkin blogit kirjoitettu ja paljon on ehtinyt tapahtua. Ensiviikon keskiviikkona alkavatkin jo työt naapurin navetassa.