Kolmas viikko hevosjaksoa

Paljon on ehtinyt tapahtua ja saatu aikaan. Tekemistä on riittänyt ja siksi en ole ehtinyt kirjoittaa blogiakaan.  Klukalta on löytynyt töltti, kun olen sillä paljon ratsastellut. En edes pyytänyt sitä sen kummemmin tölttäämään, kun huomattiin että Klukkahan tölttää. Nyt kun sitä on paljon liikutettu niin sen jäykkyys on hellittänyt ja possupassi on saatu vaihtumaan töltiksi, mikä on hienoa. Klukan töltti on pääsääntöisesti passi tahtista, mutta nyt se on alkanut menemään hieman ravitahtisempaa tölttiä. 

Maanantaina kävimme ratsastamassa ja tarkoituksena oli mennä lenkki hotellin ympäri, mutta lenkki tyssäsi melko äkkiä kun Snæfinnur päätti pysähtyä kesken vauhdin ja Anin kädessä olleet käsihevoset Freydís ja Speki pääsivät irti. Ne lähtivät juoksemaan kotia kohti, mutta etenivät onneksi ratsastustietä pitkin. Mielestäni oli kummallista miten autot vain ajoivat 90 km/h ja jatkoivat matkaansa normaalisti välittämättä millään lailla irrallaan juoksevista hevosista. Luulisi, että autoilijoita hirvittäisi, että hevoset hyppäävät auton eteen. Olisin luullut autoilijoiden edes hieman hidastavan vauhtia, mutta ei. Yksi ystävällinen autoilija kuitenkin pysähtyi ja otti hevoset kiinni. Ei tarvinnut ihan kotiin asti ratsastaa hevosten perässä. Menimme sitten lyhyemmän lenkin. Hanna otti käsihevoset ja matka jatkui. Kun reissu oli saatu tehtyä ja hevoset laitettua takaisin tarhaan. Kärräsin lantaa takapihalle. Piha alkaa jo näyttämään paljon paremmalta.

Tiistaina kävimme maastoilemassa muutaman lyhyemmän lenkin nuorten kanssa. Ensin menimme lenkin siten että minä ratsastin Kveðjalla, Ann Snæfinnurilla ja Hanna Lilla Trúlla. Kveðjan kanssa on käyty viime vuonna vähän maastoilemassa, mutta tänä vuonna tämä oli ensimmäinen kerta kun se oli maastossa mukana. Kaikki meni todella hienosti. Sitten lähdimme uudelle lenkille. Minä menin Klukalla, Ann jatkoi Snæfinnurilla ja Hanna Lilla Trúlla. Hannalla oli kädessä Freydís ja Freyr, joka ei ole montaa kertaa ole ollut aiemmin kädessä. Hienosti meni tämäkin reissu.

Keskiviikkona treenailtiin Spekiä, jonka kanssa on jouduttu menemään takapakkia, kun aiemmin tuulisena säänä minun piti ratsastaa sillä ja selkään noustessa se pelästyi ja en ehtinyt liikkeeseen mukaan. En ollut vielä ehtinyt laskeutua satulaan ja hevosen juostua alta pois istahdinkin satulan taakse. Speki pelästyi ja minulla ei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä satulaan istumaan. Tipahdin sitten sieltä jaloilleni hevosen yli. En muista, että olisin koskaan tullut hevosen selästä alas siten, että tipuin sen takapuolen yli ja suoraan jaloilleni hevosen taakse. Spekille tilanteesta tuli pelottava. Se ei enää antanut nousta selkään. Olemme treenanneet sen kanssa satulan laittoa ja olen mennyt sen selkään mahalleni makaamaan. Tätä on treenattu lähinnä sisällä tallissa. Nyt kuitenkin pääsin Spekin selkään makaamaan pihalla ja kaikki meni hyvin. Speki ei enää säpsynyt lainkaan.

Torstaina kärräsin paljon lantaa takapihalle. En laskenut tarkkaan montako kärryllistä vein, mutta näin jälkeenpäin laskettuna ainakin kahdeksan. Lisäksi talloin lannan tiiviiksi, eli kirjaimellisesti kävelin paskassa. Voi kuulostaa hullulta, mutta kivaa se oli. Kuuntelin musiikkia ja kävelin edes takaisin. Tuntui hyvältä kun näki oman työn jäljen. Takapiha näytti sen jälkeen paljon paremmalta ja monta kuoppaa tuli täytettyä. Hanna lähti kaverilleen Lilla Trúlla ja menin saattamaan Klukan kanssa. Jatkoin vielä pidemmän lenkin Klukan kanssa. Sen jälkeen menin vielä Freydísillä kentällä. En uskaltanut sen kanssa lähteä yksin maastoon, koska en tiennyt miten se käyttäytyy kun en ole sen kanssa niin paljoa ratsastellut. Kentällä sen kanssa meni hienosti.

Perjantaina Hanna meni jälleen kaverilleen ja menin saattamaan Snæfinnurin kanssa. Pieniä ongelmia oli tietä ylitettäessä, sillä Snaffe ei olisi halunnut odotella autoja vaan alkoi temppuilemaan ja pomppi joka suuntaan. Onneksi sen kyydissä on kuitenkin helppo istua vaikka se vähän keulisikin. Illalla kävimme Hannan kanssa ratsastamasa lenkin rannalle. Menin Klukalla ja Hanna Freydísillä. Maisema oli hieno ja taivaalla näkyi sateenkaari. Ilma oli todella tyyni.

Lauantaina ja sunnuntaina olimme seuraamassa hevosten askellajiratsastuksen Islannin mestaruus -kilpailuja, joissa Ann oli tuomarina. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan maan parhaita hevosia. Kävimme myös molempina päivinä jäätelöllä.